Kroatia

Vihdoinkin! Olen niin kaivannut eteläiseen Eurooppaan ja erityisesti Kroatiaan. Lomailimme siellä viimeksi kesällä 2011; ennen muuttoa maailmalle. Vietimme silloin kaksi viikkoa Dubrovnikissa; nauttien auringosta, kauniista maisemista, herkullisesta ruoasta ja kylmästä pivosta. Dubrovnik on  nähty ja koettu,  joten nyt lensimme Splitiin ja sieltä matkasimme n. 50 kilometrin päähän; Sibenikin kaupunkiin.

Sibenik on aito ja vanha satamakaupunki, jota suuri massaturismi ei ole vielä pilannut. Se sijaitsee merenlahdessa, suojassa avomereltä ja sen edessä on muutama asumaton saari antamassa suojaa. Sibenikissä on ainutlaatuista se, että sen ovat aikoinaan suunnitelleet ja rakentaneet vain ja ainoastaan kroatialaiset. Kaupunkia vartioi ylhäältä Saint Michaelin linnoitus ja sinne oli tietenkin kiivettävä, vaikka hikinoro tai puro virtasi selkää pitkin. Kannatti, sillä maisemat olivat henkeäsalpaavan upeat! Alastulo sujui huomattavan sukkelammin, kun sataman kuppilassa odotti jääkylmä pivo :)

Kaupungin talot olivat pääosin vaaleita kivitaloja, mutta seasta löytyi myös muutamia väripilkkuja; haalean persikan ja sitruunan värisiä taloja. Oman lisänsä taloihin ja rakennuksiin toivat kauniit yksityiskohdat mm. enkeliovenkahvat, kukkaruukut, koristeelliset ovet, takorautaportit, maalista rapistuneet ikkunaluukut.

Meidän hotelli sijaitsi kuuden kilometrin päästä kaupungista, Solariksen ranta-alueella. Rannat olivat aamusta iltaan asti täynnä aurinkoa palvovia paikallisia sekä matkailijoita ympäri Eurooppaa. Merivesi oli niin kirkasta, että saatoit nähdä kivenkoloihin kiinnittyneet simpukat. Rannan tuntumassa oli valtava leirintäalue, jonne oli majoittunut monenkirjava joukko karavaanareita ja telttailijoita. Lisäksi alueella oli vuokrattavissa apartomentos-,  mökki-, safariteltta- ja parakkimajoitusta. Kaikki olivat varattu, sillä olihan lomasesonki parhaimmillaan.

 

 Kaupungin torilla kauppiaat myivät tuoreita kasviksia, yrttejä, hunajaa, kuivatettua laventelia. Torin laidalla oli China Shop -sekatavarakauppa ja pakkohan siellä oli käydä nuuskimassa. Olisittepa nähneet kiinalaisen omistajan ilmeen, kun kiitin kiinaksi. Kaupungissa oli paljon myös kivijalkakauppoja, leipomoita ja käsityöpajoja. Mitään hienoja muotiliikkeitä ei ollut ja kaupungin laidalla oli vain muutama ruma ostoskompleksi ja Lidl. Kotiin viemisiksi ostin valkosipuleita, erilaisia oliiviöljyjä ja yrttejä sekä kuivatettua laventelia.

 

 

Mitä loma olisi ilman herkullista ruokaa! Kaupungissa ja meren rannalla oli paljon erilaisia ravintoloita. Ravintoloiden tarjonta oli kiviuunipizzoista grillattuihin merenherkkuihin. Kroatialainen ilmakuivattu kinkku ja juustot olivat herkullisen suolaisia alkupaloja. Ensimmäistä kertaa maistoin valkotryffelijuustoa, jonka erikoinen maku vaatii hieman totuttelua makunystyröilleni. Jälkiruokana oli tuoreita hedelmiä ja makeita leivonnaisia. Ruoka oli herkullista ja sen kruunasi kroatialainen valkoviini tai kylmä lagerolut. Kroatiassa on sanonta, että: "Päivä ilman viiniä on kuin päivä ilman auringonpaistetta".

Kahviloita oli miltei joka kadunkulmassa. Kaunein kahvila oli Crkva Svetog Lovre luostarin hyvin hoidetussa puutarhassa. Kahvilat olivat suosittuja tapaamispaikkoja paikallisten keskuudessa; papat valkoisissa kauluspaidoissaan, mammat kesämekoissaan ja nuoremmat rennommin pukeutuneina. Tiesittekö, että kravatti on keksitty Kroatiassa? Keskustelun lomassa nautittiin kahvia, kylmää olutta  tai jäätelöä sekä poltettiin tupakkaa. Kroatialaiset ovat kovia tupakoimaan. Mikä oli parasta; ihmiset todellakin keskustelivat keskenään ja kukaan ei tuijottanut tai näpytellyt sitä helvetin puhelinta!

 

Vanhan kaupungin kapeiden kujien suojissa elettiin kiireetöntä elämää. Kissat loikoilivat varjossa, paikalliset asukkaat olivat ystävällisiä ja tuijottivat uteliaina kujilla kulkevia matkailijoita. Ilmassa leijui laventelin, rosmariinin ja sypressin tuoksu sekä kaskaat sirkuttivat taukoamatta oliivilehdoissa. Olipa ihana loma ja auringon lämpö teki hyvää vanhoille luilleni ja mielelleni.

 

 

Lomalukemisena oli Frances Mayesin "Toscanan auringon alla",  jonka ostin hetken mielijohteesta Fidan kirpputorilta, koska olin katsonut kirjasta käsikirjoitetun elokuvan. Elokuva ei tee oikeutta kirjalle, sillä kirjassa on herkullisia ruokakuvauksia, pölyisiä kuvauksia talon remontoinnista sekä  elosta ulkomaalaisena Toscanan auringon alla.  "...se lähdetkö jostakin paikasta henki mukanasi riippuu täysin kyvystä haistaa ja vaistota..."