Luonnonpuisto Krka

Viimeinen lomapäivä Sibenikissä ja aamu alkoi ukkosen jyrinällä ja sateella. Lähdimme paikallisoppaan matkassa Krkan luonnonpuistoon, joka sijaitsee Solariksen rannalta n. 30 minuutin ajomatkan päässä. Mutkainen, kapea ja korkealla kulkeva tie vei luonnonpuiston sisäänpääsyn ja lipunmyynnin luo. Pääsymaksu oli 100 kunaa, n. 7 euroa. Matkalla valui hikinoro hiusrajasta; ei lämmön takia, vaan pelon. Tuskin uskalsin katsoa ulos bussin ikkunasta, vaikka maisemat olivat henkeäsalpaavan upeat. No, kyllä ne salpasi hengen ja vielä maan kamaralle astuessani tunsin pelonsekaisen tärinän jaloissani.

 

 

Krka julistettiin luonnonpuistoalueeksi v. 1985. Sitä halkoo n. 72 kilometriä pitkä Krka-joki ja joen varrella on seitsemän vesiputousta. Alueella on myös 1800 -luvulta peräisin oleva mylly, sekä suurimman putouksen lähistöllä oli matkamuistokoju ja pieniä ravintoloita.

 

 

Sateen jälkeen puupolut ja kivet olivat liukkaita, mutta ilma oli raikas kävelyyn. Oppaana meillä oli paikallinen vanhempi rouvashenkilö, joka käveli puistossa korkokengissä, kun tossut olivat unohtuneet kotiin. Välillä rouva opas otti tukea minusta liukkaalla polulla ja totesi: "Kaadutaan sitten yhdessä."

 

 

Onneksi olimme aikaisin liikkeellä, sillä alueella oli vielä hiljaista. Kiersimme n. tunnin lenkin puiston opastetulla reitillä ja kun pääsimme alas kuvan sillalle, se oli jo täynnä selfien kuvaajia ja muita ryhmäkuvaajia. Otin miehestä pikaisesti kuvan, sillä olihan hänen syntymäpäivänsä. Kävelyn lomassa rouva opas kertoi, että hän oli joskus kiertänyt saman reitin japanilaisturistien kanssa kuudessa tunnissa. Japanilaiset olivat kuvanneet ja tutkineet jokaisen kiven ja kannonkolon. Luulenpa, että rouva oppaalla oli palanut monta tupakkaa, sillä tämän lyhyenkin reitin aikana hän halusi pitää tupakkatauon. "Ottakaa kuvia ja katselkaa ympärillenne",  hän sanoi ja pisti tupakaksi.

 

 

 

Flora & Fauna. Puistossa oli niin kaunista, vihreää ja raikasta sekä linnunlaulu, purojen solina ja putousten kohina täytti ilman. Luonnonpuisto oli todellinen viidakko, sillä alueella kasvaa 1022 erilaista kasvilajia, joista osa on uhanalaisia. Keväisin alueella pesii moni eri lintulajeja. Luonnonpuiston suojissa elää mm. susia, kettuja, mäyriä, liskoja, käärmeitä...

 

 

Suurin putouksista on 45 metriä korkea ja leveys n. 200 metriä.  Krka-joessa oli mahdollisuus uida rajatulla alueella, sillä joen virtaukset olivat kovat. Sillä välillä kun me muut uimme tai kuvasimme putousta, niin rouva opas meni lounaalle ja oluelle. 

 

 

 

 

Lammet ja purot kuhisivat kaloja. Polun varrella eteemme hypähti ystävällinen kissa, joka antoi silitellä ja seuraavaksi kohtasimme kaksi uteliasta ja melko kesyä ketunpoikasta. Uskokaa tai älkää, niin rouva opas väitti kettuja villikissoiksi! Vaikka kuinka yritimme sanoa, että ne ovat kettuja, niin eipä rouva opas uskonut....Myöhemmin rouva opas tuli kertomaan meille, että hän selvitti asian; ne todella olivat kettuja! :)

 

 

 

 

 

Matka jatkui. Seilasimme pienen matkan Krka-jokea pitkin Skradin venesatamaan. Satamassa meidät vastaanotti suuri joukko joutsenia, joiden ego oli niin valtava, että ohi lipuvia veneitä ei väistelty.

 

 

Skrad, pieni ja idyllinen kylä, jossa on kuulemma lomaillut Bill Gates. Näin tiesi rouva opas kertoa. Kroatialaisia kalavaleita? Alla vielä kuva, jonka uskalsin ottaa paluumatkalla bussin ikkunasta; korkealta ja nopeasti. Henkeäsalpaavan kaunista! Kun pääsimme takaisin ranta-alueelle, niin aurinko tuli esiin pilvien takaa - viimeisen lomapäivämme kunniaksi.

www.np-krka.hr