Lohikäärmeet lentävät takaisin Suomeen

On alkamassa viimeinen ilta Shanghaissa, Idän Pariisissa. Aamulla lennämme takaisin Suomeen. Olo on epätodellinen ja haikea. Noin kuuden vuoden ulkosuomalaisuus on päättymässä. Näin jälkikäteen on todettava, että vuodet maailman laidalla ovat kuluneet todella nopeasti, erityisesti täällä Kiinassa, lentävien lohikäärmeiden maassa.

Miehen kesäloman ja minun kesätöiden päätyttyä palasimme Shanghaihin kolmeksi viikoksi, pakkailemaan ja hoitamaan asioita sekä mies päättämään työnsä täällä. Unohtamatta takapihan villikissoja; pieni surusilmäinen Pantteri sai turvallisen ja hyvän kodin naapurin takapihalta, lisäksi kustansimme Pantterin rokotukset. Ikävä kyllä, Lily ja pennut jäivät takapihalle, mutta olemme joka päivä käyneet ruokkimassa kissarouvaa. Täpötäysi kontti, joka sisältää runsaasti muistoja maailmalta, lienee jo matkalla Suomeen? Se rantautuu sinne syksyn tullen. Juuri nyt eteisessä on pino täyteen pakattuja matkalaukkuja, vaaterekissä roikkuu paksummat vaatteet sekä takin taskussa on paketti nenäliinoja. Siltä varalta, jos tulee tippa silmään, kun lentokone kaartaa Shanghain yli.

Jos Suomen kesä on oli kolea ja vähäluminen, niin täällä ovat viuhkat viuhuneet ja sateenvarjot suojanneet paahtavalta auringolta. Paidattomat kiinalaisadonikset ovat näytelleet muotojaan ja suuret kauppakeskukset ovat olleet ääriään myöten täynnä kuumuutta pakoilevia kiinalaisia. Elokuun 23. päivä täällä alkoi zhushu, kesän loppu. Tosin kesä jatkuu Shanghaissa pitkälle lokakuuhun. Zhu tarkoittaa loppua ja shu kesää. Meillä tämä on nyt zhushanghai, Shanghain loppu. The end.

Matkustimme Shanghaihin lomamatkalle ensimmäisen kerran kesällä v.2005, 12 vuotta sitten. Mielestäni shanghailaiset olivat hienohelmoja ja olin enemmän tykästynyt "juntimpaan" pääkaupunkiin Pekingiin, jossa kävimme v. 2004. Jos joku olisi kesällä 2005 ennustanut, että tulen asumaan täällä, niin olisin nauranut makeasti moiselle ennustukselle. Vuoden 2005 jälkeen Shanghai on muuttunut melkoisesti. Shanghai on kasvanut hengästyttävää vauhtia ja siinä vauhdin hurmassa se on kansainvälistynyt. Ostin täältä silloin tuliaiseksi pakan mustaa silkkiä Silk King -silkkikaupasta. Kaupasta, joka on vieläkin olemassa, tosin huomattavan hienompana ja kalliimpana. Kolme vuotta sitten toin silkkipakan takaisin "kotiin" ja tarkoitus oli teetättää silkistä pitkä juhlamekko. Silkki ei riittänyt juhlamekon valmistukseen ja en halunnut pakata silkkipakkaa paluukonttiin. SilkkiLisan räätäli ompeli minulle kankaasta leveälahkeiset silkkihousut. Tuliaissilkki tekee paluumuuton Suomeen upeiden silkkihousujen muodossa!

Olimme tammikuussa 2014 Shanghaissa asunnonetsintämatkalla. Vajaassa viikossa piti löytää katto pään päälle ja sen jälkeen lähdettiin takaisin Malesiaan valmistelemaan muuttoa Kiinaan. Tultiin  tropiikin kuumuudesta ja viluisina pukeuduttiin lämpimimpiin vaatteisiin mitä vaatekaapista löytyi. Oli Kiinan talvi ja aamuisin oli muutama aste pakkasta. Hotellihuoneessa oli niin kylmä, että kävin ostamassa pitkät pyjamahousut. Malesian lämmön ja ystävällisyyden jälkeen Kiina tuntui ankealta ja värittömältä, suorastaan rangaistukselta. Aurinkoisina talvipäivinä kiertelimme välittäjän kanssa katselemassa erilaisia asuntoja. Erään talon edessä, Jingiaon puolella, oli länkkäripariskunta pakkaamassa konttia. Joko laowait olivat palaamassa kotiin tai matka jatkui muille maille. Ajattelin silloin : "Voi noita onnellisia, pääsevät pois täältä. Minulla on edessä kolme vuotta" Kolme vuotta venyi kolmeksi ja puoleksi vuodeksi ja mieleni muuttui ajan saatossa.

Muutimme Shanghaihin maaliskuussa 2014. Olimme asuneet täällä pari päivää ja lähdin ensimmäistä kertaa Puxin puolelle. Suomen konsuli järjesti kotonaan tervetuliaistilaisuuden uusille asukkaille.  Olimme kuljettajan kanssa ajamassa Nanpu -sillalta alas, maan tasolle. Kauhuissani katselin maisemaa, jossa oli vieri vieressä eri korkuisia, ajan ja sään kuluttamia kerrostaloja. Missään ei näkynyt puita ja eriväriset pyykit heiluivat harmaassa talvisäässä. Ajattelin silloin, että: "Mihin helvettiin olen taas itseni laittanut!" Ajan saatossa silmä on tottunut suurkaupungin maisemaan, josta löytyy myös vehmaita puistoja ja arkkitehtuurisesti kauniita alueita. Maailmalla asuessa,on ollut hyviä päiviä ja huonoja päiviä sekä ajoittain mieletön koti- ja kissaikävä.

Viimeisen kuuden vuoden aikana olen valokuvannut melkoisesti sekä päivitellyt blogiani tiuhaan tahtiin. Kirjoituksia on 712 ja valokuvia on tuhansia. Muistona ajalta Malesiassa ja Kiinassa. Sitten joskus, kun hetki on sopiva, sytytän tuikut palamaan, keitän kupin oolongteetä ja alan lukemaan blogiani. Alusta lähtien, hetki hetkeltä, palaan muistoissani aikoihin Malesiassa ja Kiinassa. Niin paljon on nähty ja koettu. Niin paljon. Pitkällä matkalla olen tutustunut erilaisiin ihmisiin, eri maista, eri kulttuureista, eri uskontokunnista. Jotkut heistä pysyvät ystävinä ja mielessä ikuisesti. Pitkällä matkalla olen matkustellut mielenkiintoisissa maissa, nähnyt upeita nähtävyyksiä sekä maistellut mitä erikoisempia ruokia. Taivas rakastaa sitä joka syö hyvin, ja vuodet Aasiassa tekivät minusta sushin ja tofun herkuttelijan.

Kiinassa on sanonta; "Joka murehtii ennakkoon, murehtii kahdesti". Yön unettomina tunteina ikuisen murehtijan mieltä on kaihertanut Suomen tuleva talvi ja monet muut asiat. Miten pitkän talven yli jaksaa tarpoa näin monen vuoden jälkeen?  Iskeekö kaukokaipuu? Ketuttaako tylsyys? Toivotaan, että lohikäärme ei törmää korkeisiin kynnyksiin tai mutkitteleviin polkuihin vaan kohoaa siivilleen.

Kaikki loppuu aikanaan, kuten myös blogin ylläpitäminen. Tämä on "Elämää Idän Pariisissa" -blogin viimeinen kirjoitus. Suomessa puhaltavat syksyn tullen uudet tuulet. Kiitos kaikille niille ihanille ihmisille jotka ovat meitä auttaneet, kun ollaan oltu poissa kotoa. Suuri kiitos niille eläintenystäville, jotka ovat viimeiset kuusi talvea hoitaneet Jaska -kissaamme. Kiitos ennakkoluulottomille vieraille, joita on vieraillut meidän kodeissa maailman laidalla. Kiitos kaikille blogini lukijoille. Ei sanota hyvästi, vaan näkemiin Shanghai!

"Onnelliset ajat kuluvat nopeasti."
-kiinalainen sananlasku-