Muutto ja miten länsimaalaisia vuokralaisia kohdellaan

Talo Shanghaissa on tyhjä. Kiersin haikeana kaikki tyhjät huoneet läpi. Hyvästelin ne. Saman rituaalin tein aikoinaan Malesiassa.

Perjantaiaamulla AGS:n tehokkaat muuttomiehet kurvasivat pihaamme, kantoivat suojamuovit, pahvit, teipit, kosteussiepparit, työvälineet sisälle ja alkoivat rivakasti pakkaamaan. Pakkaus oli niin tehokasta, että kosteat keittiöpyyhkeet (joita ei pitänyt pakata) vilahtivat salamannopeasti pakettiin. Kun selkäni käänsin, niin pyyhkeet olivat jo hävinneet. Ennen pakkausta kävin esimiehen kanssa läpi romumme ja aarteemme. Jokaiseen huonekaluun ja mattoon lyötiin tarra: kohde 1, kohde 2 tai ei muuteta. Konttiin menevät paketit ( 140 kpl) läpivalaistaan, ennen kuin se lähtee kohti Suomea. Suomeen kontti saapunee lokakuun aikana. Kaikkea emme konttiin pakanneet, joten jätimme muutamia matkan varrella rikki menneitä huonekaluja ja kuluneita mattoja kierrätykseen. Jotkut tarvitsevat niitä kipeämmin kuin me.

Puoleen päivään mennessä olohuone oli täynnä eri kokoisia paketteja. Esimiehen esimies tuli myös vilkaisemaan miten muutto sujuu ja jäi jaarittelemaan toviksi. Me emme saaneet pakata, vaan siivosimme, kierrätimme, sulatimme pakastinta... Suomalainen naapurimme haki loput ruisleivät, Turun sinapin, mausteet, kynttilät, pullon kuohujuomaa... Taloyhtiön siivoojat ja puutarhurit kiersivät ja kaarsivat talomme ympärillä. Toivoen, että sieltä jotain taas tupsahtaisi kiertoon roskalaatikon viereen. Sinne menivät vanhat vaatteet, kengät, sähköjohdot, kempparit....Taloyhtiön puutarhuri repesi leveään hymyyn, kun annoimme hänelle puutarhaletkun. Se meni niin oikeaan osoitteeseen!

Perjantain ja lauantain aikana lämpötila kohosi +37 asteeseen! Ulkona puhalsi kuuma tuuli ja aurinko porotti. Oli kuulkaa hikistä homma, vaikka ilmastoinnit pauhasivat täysillä jokaisessa huoneessa! Muuttopuuhastelun lomassa viriteltiin loukku takapihan kissanpennulle. Musta, surusilmäinen kissanpentu on kesän aikana ilmestynyt takapihallemme ja vajaan viikon aikana olemme vähitellen ystävystyneet. Suomalainen naapurimme lupasi ottaa mustan pantterin takapihalleen ja ruokkia sitä. Viriteltiin loukku jossa oli ruokaa ja naps, nälkäinen pentu meni ansaan. Paniikkihan siinä pienelle tuli, mutta näin oli paras. Lily, villikissa, joka on asunut ja päsmäröinyt takapihallamme viimeiset kolme vuotta, jäi sinne. Tarkoitus oli loukuttaa  myös Lily, mutta kappas! Kissarouva on ollut ehtiväinen kesän aikana ja tehnyt kolmea pentua lisää! Joten Lily ja pennut jäivät puutarhan suojiin asustelemaan ja toivottavasti hurmaamaan uudet asukkaat, jotka päivän päätteeksi tulivat tutustumaan taloon. Kun siivous oli tehty ja ovi lyöty lukkoon kävelimme hikisinä Wendyn pubiin pitkälle ja kylmälle oluelle.

Jälkikirjoituksena haluan kertoa siitä, mitä meille tapahtui talon luovutuksessa. Talo oli siivottu ja kaikki laskut maksettu. Olimme sopineet seuraavien mukavien asukkaiden kanssa, että taulunkoukut voivat jäädä niille sijoilleen ja seiniä on turha maalata, koska ne on maalattu kaksi vuotta sitten. Talo oli meidän jälkeen hyvässä kuosissa. Sovimme myös, että jätämme heille tyhjät vesipanttipullot, varaston hyllyt, muutaman kukan, kynnysmattoja...

Talon luovutuspäivänä paikalle saapui kiinteistövälitysfirman edustaja, isännöitsijä ja hänen kollega. Kiersimme talon läpi ja kaikki oli ok, kunnes isännöitsijä alkoi tivaamaan meiltä maksamatonta vesilaskua. Lasku oli vuodelta 2015 ja jäänyt maksamatta edellisiltä asukkailta! Sanoimme ystävällisesti ettemme maksa sitä ja pyysimme isännöitsijää näyttämään dokumentit siitä, miten paljon me olemme vettä kuluttaneet / kuukausi. Meillä oli pienet vesilaskut versus tähän laskuun. Ei sillä onnettomalla amatöörillä ollut mitään dokumentteja ja kuulemma vesikulutuksen tarkastaja, tai mikä lie, oli lomilla, tai missä lie. Aikamme selitettiin ja veivattiin asiaa, kunnes mies hermostui ja maksoi laskun!

Kirosin suomeksi niin, että kiinteistövälittäjä suorastaan hypähti ilmaan. Siinä raikuivat perkeleet niin voimakkaasti ja perään muutamat rumat lisäsanat. Laskun maksettua otimme pois kaiken, mitä olimme luvanneet jättää taloon ja heitimme ne roskiksen viereen, jotta taloyhtiön työntekijät voivat ottaa ne. Paiskasimme oven kiinni, emme sanoneet näkemiin. Näin tapahtuu Kiinassa ja olen kuullut monen monta tarinaa miten meitä länkkäreitä huijataan. Lasku ei ollut suuren suuri, mutta miksi maksaa toisten jättämiä laskuja?

"Kun kuu loistaa Kiinan yllä: toiset ovat onnellisia, toiset onnettomia."
-kiinalainen sananlasku-