Parasta ulkosuomalaisuudessa

 Ulkosuomalaisten bloggaajien keskuudessa kiertää blogihaaste : "Parasta ulkosuomalaisuudessa". Olen jo monen monta iltaa aloitellut kirjoitusta aiheesta, mutta on pitänyt helvetinmoista kiirettä täällä Suomen suvessa. Juuri nyt on sopivan vilakka sunnuntai, joten on hetki aikaa kirjoittaa syntyjä syviä: mikä on parasta ulkosuomalaisuudessa? Meistä; miehestäni ja minusta; tuli ulkosuomalaisia vuosina 2011 ja 2012. Kypsyttelimme ja pohdimme asiaa ja Aasiaa pitkään. Minun piti olla vain vuosi ulkosuomalaisena, mutta toisin kävi. Tämä on "kerran elämässä" -tilaisuus nähdä ja kokea kaikkea erilaista - kaukana Suomesta.

 

Kotikadulla Kiinassa "rauhoittumassa".

 Lily ja Ipa viettävät siestaa.

 Minulla on jalka Suomen ja Kiinan oven välissä koko ajan. Asun Shanghain sykkeessä syksystä kevääseen. Syke ja elämä! Se on yksi parhaista asioista. Aina sattuu ja tapahtuu sekä kaupungin kaduilla on vilskettä ja elämää. Toisinaan jopa hermostumiseen asti. Shanghaissa on jokaiselle jotakin; konsertteja, näyttelyjä, tapahtumia, ihmisiä. Shanghai ei nuku koskaan! Kun tämä kaikki alkaa väsyttää, niin silloin on hyvä hetki rauhoittua kotosalla ja ruokkia takapihalla vierailevia tai pysyvästi asuvia villikissoja. Sekin on yksi niistä parhaista asioista.

Nuori shanghailaisneito rauhoittumassa ja sytyttämässä suitsukkeita buddhalaistemppelissä.

Thaipusam - hindujen värikäs juhla, Kuala Lumpurin Batu Cavesilla. Elämäni ikimuistoisin "festari"!

Takaperin eteenpäin. Ei ole helppo laji.

 Parasta on myös se, että pääset läheltä katsomaan paikallisten ihmisten tapahtumia ja perinteitä. Ihailen sitä, miten aasialaiset pitävät nykymaailman hektisessä rutistuksessa kiinni perinteistään. En olisi ikinä päässyt hindujen thaipusam -juhlaan, jollen olisi asunut Malesiassa. En olisi ikinä kuullutkaan kuujuhlasta, dragon boat festivaalista, pukenut ylleni kiinalaista mekkoa, chipaota tai kävellyt mummon kanssa takaperin puistossa, jollen nyt asuisi Kiinassa. Parasta on se, että on niin erilaista. Myönnän, että erilaisuus tietyissä tavoissa ja asioissa saa hermostumaan ja tapin kasvamaan otsassa, mutta maassa ollaan maan tavalla. Ainakin yritetään!





Merenherkkuja grillissä.

Aina, kun puhutaan parhaista asioista, niin siihen liittyy ruoka ja ravintolat. Varsinkin Malesiassa asuessani pääsin herkuttelemaan mitä erilaisimmissa ravintoloissa; pääosin katukuppiloissa ja autenttisissa kiinalaisravintoloissa. Tuskin olisin ikinä oppinut syömään sushia, tofua ja dumplingseja, jollen olisi asunut Malesiassa. Enkä olisi ikinä juonut oolongteetä, jollen nyt asuisi Kiinassa. Parasta on ruoka, vaikka se ei aina maistuisikaan, niin sitä ja sen valmistamista on kiva valokuvata.
 

 

Parasta on, ettet ymmärrä yhtään mitään mitä puhutaan tai mitä kylteissä lukee! Vitsi! Parasta on, että osaat edes himpun verran puhua tankerokiinaa sekä ymmärrät mitä sinulle tai sinusta ja ystävästäsi puhutaan:) Näin kävi Malesiasta tulleen ystävän kanssa Shanghain räätälimarkkinoilla. Räätäli otti mittoja ystävästä ja jupisi kiinaksi, että: "Lihava!". Olisittepa nähnyt räätälin ilmeen, kun sanoin kiinaksi: "Niin, lihava suomalainen." Parasta on yllättää!

 

Pate ja Melo maistelemassa mustaleimajuustoa , poromakkaraa ja ruisleipää. Melo ihmetteli, että miten voimme syödä Santan lemmikkiä.

 Ni hao baby!

Kaikkein parasta on ihmiset! Olen tavannut Malesiassa ja Kiinassa asuessani paljon erilaisia ihmisiä; eri maista, erilaisista kulttuureista. Osa heistä on jäänyt tuttavuusasteelle, mutta osasta on tullut hyviä ystäviä. Marja, Elaine, Ariful, Myo, Aziz, Melo, Ping, Sari, Arnold, Katariina, Tanya, Annukka, Sam, Kari, Veli-Matti, Päivi, Ilona, Jack...lista on pitkä. Parasta on myös se, etten itsekään ole enää sama tuppisuusuomalainen. Hetkeäkään epäröimättä alan keskustelemaan vieraiden ihmisten kanssa toreilla, kaupassa, metrossa, Dragon Fly -hoitolan aulassa (Sari!!!!).....Parasta on myös puhua kolmea eri kieltä; kiinaa, suomea ja englantia tai niiden sekoitusta - lisänä viittomakieli ja käyntikortit.

 

 

Kevään tokat vieraat saapuivat Pudongin kentälle.

 Parasta on se hetki, kun odotat aamu varhain malttamattomana Pudongin lentokentällä. Kävelet hermostuneena tuloaulan oven edessä ja odotat. Sieltä ne tulevat: kauan odotetut vieraat Suomesta! Parasta on myös se hetki, kun karistat hetkeksi Kiinan pölyt jaloistasi ja lennät Finnairin suoralla lennolla Suomeen. Mikä on sinun mielestäsi parasta ulkosuomalaisuudessa? Haastan kaikki blogiani lukevat ulkosuomalaiset Sannat kirjoittamaan:)