Suomeen kesäksi!

  Lennän maanantaina Suomeen kesän viettoon. Otan aina tähän aikaan vuodesta varaslähdön.  Aika Shanghaissa on mennyt todella mukavasti (jos ei oteta lukuun viimeisen viikon tapahtumia). Tämä on myös ensimmäinen kevät, kun en ole innoissani Suomeen paluusta. En ole laskenut viikkoja, en päiviä.

 

 

 Aikaa on ollut, mutta taas jäi kiinalaisten herkkujen kokkauskurssi käymättä, vanhojen kiinalaisten huonekalujen entisöinti ja matka keltaisille vuorille toteuttamatta. Pieniä huolia ne ja onpa "to do" -lista odottamassa.

 

 

Kun jetlag on hieman hellittänyt ja matkalaukut purettu, niin lakeus kutsuu. Lähden Kurikkaan viime lauantaina kuolleen äitini hautajaisiin, käymään helmikuussa kuolleen setäni haudalla sekä tapaamaan sukulaisia ja ystäviä. Äitini sairaus todettiin harmaana tammikuisena päivänä yli neljä vuotta sitten. Samalla viikolla kun olin muuttamassa Malesiaan. Kuten aina, parantumaton sairaus etenee ja viimeinen vuosi on ollut enää tuskallista lopun odottelua. En ehtinyt ajoissa Suomeen, mutta onneksi näin hänet joulukuussa ja silloin tiesin sisimmässäni, että se oli viimeinen kerta.

 

 

Elämä jatkuu. Mitään lokoisia kissanpäiviä ei ole luvassa, sillä aloitan kesätyöt vanhassa työpaikassani. Tuskin maltan odottaa, että näen työkaverit muutaman vuoden tauon jälkeen ja pääsen sorvin ääreen. Olen niin kaivannut sitä reilua ja mukavaa yhdessä tekemisen meininkiä! Viime kesänä minulla ei ollut töitä ja hermostuin ympäristön paineesta ja uteluista. Kun yritin selittää, että olen koko talven tehnyt vapaaehtoistyötä, niin sitä ei noteerattu millään tavalla. Minulta jopa udeltiin, että olenko työttömyyskortistossa ja maksetaanko vapaaehtoistyöstä palkkaa. Voi kiesus!

 

Kun palasin Suomeen viime keväänä, niin aluksi kaikki tuntui tylsältä ja tyhjältä. Missä olivat kaikki ihmiset? Miksi täällä ei tapahdu mitään? Kahden maan ravaamisen välillä on puolensa ja siinä näkee hyvät puolet molemmista maista, kuten Suomen sininen taivas ja puhdas vesi, jota voit juoda suoraan hanasta. 

 

 

 Pari vuotta sitten, kun olin lopettelemassa kesätöitäni ja palaamassa Kiinaan, niin työkaverini totesi: "Sinulla on jännittävä elämä."  En ollut ikinä ajatellut asiaa noin, vaan kokenut hirveäksi stressiksi vaihtaa maata tasaisin väliajoin, varsinkin Suomesta Kiinaan. Matkassa on kulkenut huono omatunto äitini vuoksi.

 

 

Ennen kuin lyön talon 173 oven kiinni, niin tulevana viikonloppuna nautitaan hyvästä ruoasta ja seurasta, sillä meille tulee vieras Malesiasta. Viikonloppuna Shanghaissa ajetaan formuloiden kotikisat, mutta radan varteen emme viitsi lähteä. Peukkutorin valkoiseen hevoseen mennään ja tilataan tuoppi tiikeriä pöydälle sekä kannustetaan suomalaiskuskeja. Kisan jälkeen nautitaan lounasta Korean barbequessa ja toivottavasti skoolataan voitonmaljat  suomalaiskuskeille. Illan tullen sanon heit ja tarjoan herkut takapihan semivillikissalaumalle; Lilylle ja kumppaneille. Kissat ovat tuoneet hyvää mieltä talven aikana sekä pitäneet kutsumattomat "vieraat" kurissa.

 

 

Tällä hetkellä takki on ihan tyhjä. Tylsät juttuni jäävät tältä erää pienelle tauolle ja toivotan oikein ihanaa kevään jatkoa lukijoille Suomessa, Kiinassa ja muualla päin maailmaa!

 

 "Et voi estää surun lintuja lentämästä pääsi yli, mutta voit estää niitä pesimästä hiuksiisi."

-kiinalainen sananlasku-