Karenin matkassa

Näinhän se menee. Just kun olet muuttamassa pois, niin alat saada enemmän tuttavia, ystäviä. Hong Kongilaiseen Kareniin tutustuimme jo aikaisemmin meidän taloyhtiössä, mutta asiat joista juteltiin olivat arkipäivän small talkia säästä, aamu-uinneista ym

Usein ihmettelin, että mistä Karen tulee niin aikaisin aamulla ja olalla roikkuu usein kaksi kangaskassia. Sunnuntaiaamuna  nautimme taas "evakkoaamiaistamme" Solariksen kahvilassa ja Karen käveli ohi ja taas kaksi kangaskassia roikkui olalla. Pyysin häntä seuraamme ja hetken juteltuamme selvisi, että hän käy joka ikinen aamu ruokkimassa Solariksen kulkukoirat ja kulkukissat!
Läpsäistiin mojovat yläfemmat, kun hänelle selvisi, että olen myös eläinten ystävä. Siinä hetken juteltuamme karvaisista kamuistamme, pyysin päästä joku aamu hänen mukaansa Solariksen kujille.
Sovimme treffit, hain kaupasta koiranruokaa ja näin lähdettiin aamutuimaan ruokkimaan kodittomia ja nälkäisiä eläimiä - ikävä kyllä täällä niitä riittää. Koirat olivat todella arkoja ja luulen, että niitä on potkittu jos ne ovat lyöttäytyneet liian lähelle ihmisiä makupalan toivossa. Osa kissoista oli villejä ja eivätkä olleet tottuneet ihmiskontakteihin. Hyvän asian vuoksi, lahden mukaan vielä seuraavinakin aamuina.

Ennen Kareniin tutustumista olen ruokkinut jonkun verran kissoja tällä alueella, mutta kaikille ei riitä ruokaa vaan ainoastaan sympatiaa.Taloyhtiön parkkihallissa hiippaili lauma kissoja ja heitin niille aina kananpaloja kauppakassista, kunnes tuli tyly kielto: " Ei saa ruokkia eläimiä!"

Paikalliset eläinsuojelujärjestöt mm. SPCA, Paws ja muutama kulkukoirien suojelujärjestö yrittävät ottaa suojiinsa kodittomia niin paljon kuin tilaa riittää. Järjestöt kehoittavat ja pyytävät ihmisiä adoptoimaan suojistaan eläimiä. SPCA saa kohtapuoliin uudet ja isommat tilat haltuunsa ja uskon, että eläinsuojeluasioissa mennään tässäkin maassa eteenpäin.