Loppiaisena viisi vuotta sitten

Lähdin maailmalle loppiaisena vuonna 2012, viisi vuotta sitten. Olin hakenut vakituisesta työpaikastani vuorotteluvapaata vuodeksi ja tarkoitus oli palata takaisin sorvin ääreen seuraavan vuoden alussa. Samalla viikolla kun olin lähdössä, niin viime huhtikuussa edesmennyt äitini, joutui muistisairaiden suljetulle osastolle. Suomeen jäi ainut lähisukulainen, veli, hoitamaan asioita. Minun matkaani maailmalle lähti huoli ja huono omatunto.

Malesian lippu ja kiinalaisen uuden vuoden koristeet.

Korkein talo taustalla oli kotitalomme, Seni Kiara.

Kesällä 2011 aloitimme tosissamme suunnittelemaan muuttoa Malesiaan. Aikaisemmin siitä oli ollut vain ohimennen puhetta. Muistan sen kesäisen iltapäivän, kun istuimme Haukilahden rantakuppilassa ja keskustelimme asiasta. Minua houkutti ja pelotti, ottaa hetki vapaata työstä johon olin leipääntynyt sekä nähdä maailmaa. Mietimme muuttoa pitkään ja hartaasti, sillä olihan se keski-ikään ehtineille sekä tuttuun ja turvalliseen eloon tottuneille aikamoinen askel elämässä. Miehen firma odotti vastausta. Niin siinä sitten kävi, että mies muutti Malesiaan syyskuun lopussa vuonna 2011. Minä kävin asunnonetsintä- ja tutustumismatkalla lokakuussa, marraskuussa pakkasin konttia muuttomiesten (jää kuulemma aina naisten tehtäväksi) kanssa ja loppiaisena 2012 lensin perässä Malesiaan.

Lähimoskeija. Näkymä parvekkeeltamme.

Kuala Lumpur illan tullen. Näkymä parvekkeeltamme.

Vilvoittelemassa Genting Highlandsilla.

In vino veritas! Perthissä, Australiassa.

Palaan vielä loppiaisiltaan vuonna 2012. Matkalaukku oli pakattu. Mitä sitä tropiikkiin tarvitsi kuin aurinkorasvaa, kevyttä vaatetusta ja kasan kirjoja? Ystävä oli tulossa kuskaamaan lentokentälle, asunto oli laitettu talviteloille, ystävät ja kollegat hyvästelty sekä Jaska-kissamme oli edellisenä iltana lähtenyt Tampereelle kummipojan luo. Nyt se hetki oli käsillä. Lumi narskui kevyiden kesäkenkien alla, kun kävelin parkkipaikalle jossa naapuri kolasi lunta. Lennon Singaporeen oli tarkoitus lähteä puolenyön aikaan, mutta pääsimme matkaan vasta klo 3.00 aamuyöllä ja koko sen kolme tuntia istuimme ja odotimme lentokoneessa. Edessä oli n. 12 tunnin lento ja sen jälkeen koneen vaihto ja vajaan tunnin lento Singaporesta Malesiaan. Myöhästymisen takia menetin jatkolentoni ja matkalaukkuni saapui Malesiaan pari päivää myöhässä sekä puhelin sanoi sopimuksen irti Singaporen kentällä. En voinut soittaa miehelle, että olen monta tuntia myöhässä!

Kuala Lumpurin rakennuksia.

Näkymä keittiön ikkunasta. Aikamoista Espoon jälkeen!

Ensimmäinen aamu Malesiassa oli ankea. En unohda sitä koskaan! Katselin alahuuli väpättäen keittiön ikkunasta, 19:sta kerroksesta, maisemia jotka olivat pelkkää korkeaa kerrostaloa vieri vieressä. Liikenteen meteli kantautui asuntoon asti, hikinoro valui ohimolta, kurkkua kuristi sekä koko kroppa oli kuumuudesta ja pitkästä lentomatkasta turvonnut. Ketutti huolella. Ensimmäisenä tuli mieleen ajatus: "Tänne mä en jää." Mutta, se kuuluisa suomalainen sisu ei antanut periksi. Ajattelin, että tämä on vain väliaikaista ja toukokuussa lennän Suomeen kesää viettämään. Ensimmäisenä päivänä mies kierrätti lähialueella, näyttäen ruokakaupat ja muut tarpeelliset asiat. Seuraavan yön olinkin jo yksi suuressa ja puolityhjässä asunnossa. Maassa, jossa en tuntenut ketään. Maassa, jossa heräsin aamuisin parvekkeen alla olevan moskeijan rukouskutsuun.

Wiluyah Persekutuan lähimoskeijassa.

Batu Caves.

Siitä se vähitellen lähti. Alku oli kuin lomaa ja olin kuin Lissu ihmemaassa. Kaikki oli uutta ja erilaista; ihmiset, ilmasto, ruoka, monikulttuurisuus, rakennukset, liikenne, uskonto, yksinäiset arkipäivät sekä kiinalainen uusi vuosi, josta en aiemmin tiennyt yhtään mitään. Ensimmäisen kuukauden lekottelin taloyhtiön  upealla allasalueella, kävin aamu-uinneilla, luin kirjoja, laitoin upouutta kotia kuntoon ja hikoilin kuin apina. Sitten tuli kyllästyminen lomailuun ja piti keksiä muuta tekemistä ja saada kontakteja. Ostin jäsenyyden kuntosalille. En muuta.

Port Dicksonin rannalla.

Cambodiassa.

Pangorin -saarella.

Balilla.

Automatkalla Cameron Highlandsille.

Viikonloppuisin kierreltiin  miehen kanssa Kuala Lumpurin nähtävyyksissä, herkuteltiin eksoottisissa  ravintoloissa, kierreltiin paikallisissa huonekaluliikkeissä ostamassa täytettä puolityhjään asuntoon, autoiltiin lähikaupunkeihin ja matkusteltiin lähimaihin. Tapasin uusia ihmisiä, sekä suomalaisia että ulkomaalaisia. Uuteen maahan asettumisessa on tärkeää, että saat ystäviä, kontakteja. Minulle kävi tuuri. Marja, joka oli itsekin hiljattain muuttanut Malesiaan, otti yhteyttä ja sovimme tapaamisen. Sen jälkeen niitä tapaamisia on ollutkin useita, jatkuen edelleen.

Penangin - saarella Deepavalin aikaan. Koko ajan oli hiki ja tukka länässä:)

Ystävämme Myon ,Solaris Cafe -ravintolassa.

Solariksen  rottakujalla ( kujalla vilisi rottia).

Alkuun, ja yhä edelleen, on hyviä ja huonoja päiviä sekä ikuisen murehtijan koti-ikävä iskee toisinaan. Viisi vuotta maailmalla, pois kotoa, on pitkä aika. Paljon on nähty ja koettu ja matka jatkuu edelleen. Kirjoituksen seuraksi on valokuvia vuodelta 2012.

"Maailma on avoin rohkealle, varovaisen on vaikea ottaa askeltakaan."

- kiinalainen sananlasku-