Lamma Island - Pok Liu Chau

Viimeisenä lomapäivänä lähdimme tutustumaan Lamma -saareen, joka tunnetaan myös nimellä Pok Liu Chau. Kun saavuimme lähtölaiturille, niin jono laivaan oli satoja metriä pitkä. Meinasin luovuttaa, sillä jono näytti ajallisesti todella pitkältä. Aurinkoisena päivänä saari oli niin houkutteleva ja katamaraanin saavuttua laiturille jono kulki yllättävän vikkelään. Matka saarelle, Yung Shue Wan -kylään tai "pääkaupunkiin" kesti vaivaiset 20 minuuttia.

Lamma -saarella asuu n. 8.000 ihmistä ja sen pääelinkeino on kalastus. Hong Kongin kolmanneksi suurin saari on myös autoton. Ainut kulkuneuvo jonka näin, oli pienikokoinen ambulanssi, joka oli parkissa lääkäriaseman edessä. Rantauduimme saaren Yung Shue Wan -pääkaupunkiin lounasaikaan. Katamaraanin sameista, meriveden roiskimista ikkunoista näin, miten rantaviivalla oli vieri vieressä ravintoloita. Maissa vatsa alkoi kurnia vaativasti kun huomasin, miten ravintoloiden lounaspöydät notkuivat merenherkuista ja ravintoloiden edustoilla olevat altaat olivat täynnä tuoreita simpukoita, kaloja, rapuja...Jos asuisin Hong Kongissa kävisin saarella joka viikonloppu lounastamassa!

Runsaan ravintolamäärän lisäksi pääkaupungissa oli baareja, kahviloita, pieniä putiikkeja, majoituksia matkailijoille ja tietenkin buddhalainen temppeli. Pääkaupunki oli hetkessä kuljettu läpi. Sieltä olisi voinut vuokrata polkupyöriä, mutta lähdimme jalkapatikassa tarpomaan saaren läpi Sok Kwu Wan -kalastajakylään. Matkaa kalastajakylään oli n. 4 kilometriä, mutta vuoristoisessa maastossa, vapaapäivän ruuhkassa ja helteessä matka tuntui puolet pidemmältä. Lisäksi pysähdyin kuvaamaan kaikkea mahdollista:)

Matkalla tuli vastaan värikkäitä ja hauskasti maalattuja taloja. Välillä tuli tunne kuin olisin ollut jossain muualla kuin Kiinassa. Ympäristö oli yllättävän siisti ja kalastajakylään johtavan polun varrella oli roskiksia ja koirille vessoja. Ympäriltä kuului lintujen viserrystä ja luonto ympärillä oli vehmas sekä banaanit ja jack fruit -hedelmät kypsyivät puissa. Ei uskoisi, että vain 20 minuutin matkan päässä on Hong Kongin betoniviidakko!

Polun varrella ei tarvinnut nälkää tai janoa tuntea, sillä saaren yrittäjät myivät  juomaa ja monenlaista huikopalaa. Pysähdyimme hetkeksi polun varteen istumaan säänkuluttamille muovituoleille ja nauttimaan kylmät juomat. Tuore kookosjuoma maistui taivaalliselta hikisen lenkin varrella!

Saarelta löytyy myös puhtaita, valkohiekkaisia rantoja. Tosin erään rannan maiseman pilasi saaren kolmipiippuinen voimalaitos. Saarella ei ollut korkeita kerrostaloja eikä hotellikomplekseja. Mutta koska on niiden rakentamisen ja luonnon tuhoamisen aika?

Kalastajakylän rannassa oli myös rivi ravintoloita, jotka olivat tietenkin tupaten täynnä. Löydettiin etsimisen jälkeen pieni ravintola, jossa istuttiin ja nautittiin meren tuoksusta katamaraanin tuloon asti. Sitten jälleen jonottamaan ja Sea Shine -katamaraani vei takaisin Centralin laiturille. Todella mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen saari, jonka asukkaat olivat erittäin ystävällisiä!

"Kun markkinoilla ei ole kalaa, sammakkojen hinnat nousevat."
-kiinalainen sananlasku-