Viidettä vuodenaikaa aistimassa

Viikon mittainen Suomen loma on takanapäin. Oli ihana käydä fiilistelemässä suomalaisten viidettä vuodenaikaa; joulua. Kun kaarsin kotitalomme pihaan, niin naapurin Tuulikki oli sytyttänyt etuovemme viereen kynttilälyhdyn palamaan. Oli kiva tulla kotiin!

Valohoitoa aamun hämärissä.

Oli ihana nuuhkia oman kodin puhdasta ja raikasta tuoksua, hakea sähkökynttelikkö varaston kätköistä, sytyttää tuikut palamaan aamun hämärissä ja illan tullen sekä kuunnella taukoamatta joululauluja Radio Aallon taajuudelta. Onko tämä sitä trendikästä (mielestäni ikivanhaa) hyggeilyä?

Pakkastaidetta parvekkeen lasissa.

Otetaan mittaa veljentytön kanssa.

 Kaiken sen muun hälinän ja menon vastapainoksi oli ihana käydä Senaatintorilla Tuomaan joulumarkkinoilla, ihastella Helsingin jouluvaloja joita oli tänä vuonna sytytetty yltäkylläisesti. Oli ihana nauttia herkullinen joululounas pienen suvun kesken, tavata ystäviä ja kollegoita sekä vaihtaa kuulumiset naapureiden kanssa.

Helsinki ei riittänyt, vaan piti päästä Tallinnan Raatihuoneentorin joulumarkkinoille. Lunta ei ollut, mutta aurinkoa ja tunnelmaa oli sitäkin enemmän. Tänä vuonna Tallinnan vanha kaupunki oli koristeltu todella kauniisti. Kapeiden katujen ja kujien varsille oli pystytetty kymmenittäin aitoja joulukuusia. Kuusissa ei ollut koristeita, vaan illan tullen niihin syttyivät lukuisat valot. Voin vain kuvitella millainen valomeri Tallinnan vanha kaupunki on kaamoksen pimeyden keskellä.

Suomen patsas oli myyty.

Lämmintä ja kaunista.

Joulupukkimaatuska:)

Tallinnan joulutori on ennen maailmalle muuttoa monesti nähty ja koettu. Kojut myivät edelleen tuttua ja turvallista; villasukkia, joulukoristeita, takorautaisia tuotteita, kaikenlaista joulukrääsää. Raikkaan pakkasilman täytti vastakeitetyn glögin ja kaakaon tuoksu.

Rataskaevu 16 -ravintolan herkullinen lohiannos.

Kuuluisa ja täpötäysi Pierren kahvila kulman takana.

Eihän Tallinasta voi lähteä Helsinkiin nälkäisenä? Nautimme herkullisen lounaan jälleen Rataskaevu 16 -ravintolassa. Tämä on just se ravintola jossa on hinta-laatusuhde kohdillaan, ystävällinen palvelu sekä erikoinen hotelli helpotus, jonka lattian läpi näkyy metreittäin vanhan hansakaupungin perustusta. Lounaan jälkeen oli kahvin aika, mutta Pierren kahvila oli tupaten täynnä ja stressaantuneen oloinen tarjoilija viittasi meidät ulos:) Onneksi Tallinnassa on mistä valita, sillä siellä kahvilakulttuuri on hurjasti Suomea edellä. Kipitimme vatsat piukeina klo 16.30 laivaan. Oli niin pimeää, ettei laivan ikkunasta näkynyt vanhan kaupungin kaunista siluettia.

Viikko meni joutuin ja jetlag hellitti vasta viikon viimeisinä päivinä. Kuuden tunnin aikaero ja kaamoksen pimeys tekivät tehtävänsä. Paluumatkalle ostin melkoisen lastin Suomiherkkuja markkinoilta ja marketeista. Helsinki-Vantaalta lähtiessä nukahdin ennen kuin Airbus A350 oli ilmoille ehtinyt. Ensi kevääseen!

"Kun tulee kevät, kukat kukkivat itsestään."
-kiinalainen sananlasku-