Sunnuntainviettoa Zhujiajiaon vesikaupungissa

Meillä oli viikonloppuna vieras Malesiasta. Perjantain ja lauantain vietimme viihteen, ruokailun ja räätälimarkkinoiden parissa. Sunnuntaiaamuna lähdimme; mielestämme hyvissä ajoin; ajelemaan kohti Zhujiajiaon vesikaupunkia. Ihan sama mihin aikaan täällä matkustaa, sillä ruuhkat ovat aina melkoiset. Eilen 60 kilometrin matkaan kului reilu tunti. Perille päästiin; täysin tietämättöminä siitä; mitä aamulla oli tapahtunut.

Portti vesikaupunkiin.

Hernerokkasumu ja saasteet jäivät Shanghaihin ja Zhujiajiaossa meidät otti vastaan kesäisen lämmin sää. Kuin Suomen kesä parhaimmillaan! Takkeja ja sukkia ei siis tarvittu, mutta jotkut kiinalaiset pitivät yllään jo toppatakkeja. Täällä pukeudutaan vuodenajan, ei lämpötilan mukaan. Kaupunki oli ääriään myöten täynnä sunnuntainviettäjiä ja muita satunnaisia matkailijoita. Käveleminen ahtailla kujilla oli hikisen hidasta ja valokuvaaminen vaikeaa. Kaupungin portin vieressä oli ilmoitus, että kaupunki päästää päivän aikana sisään 33.784 kävijää ja kerrallaan siellä saa olla 14.077 kävijää. Kuka laskee ihmismäärän ja mihin nämä luvut perustuvat?

Rokkibaarin terdellä tarkeni.

Tuliaisostoksilla.

Melkoisen tarkkaa käsityötä. Arvostan!

Vieraamme oli ensimmäistä kertaa vesikaupungissa ja piti näkemästään. Kierreltiin kiinalaisia krääsäkauppoja ja käsityöläisten pajoja sekä käytiin kahvilla ja muilla viilentävillä virvokkeilla.  Lähden joulukuun alussa viikoksi Suomeen, joten ostelin pieniä tuliaisia talon vahdille, "postipojalle" ja kissan hoitajille. Olen potenut aikamoista koti-ikävää ja yksinäisyyttä kuluneen syksyn aikana, joten päätin lähteä katsomaan Suomea ja kaamosta. Hullua! Eikö vaan?

Mamma kutoo sukkia myytäväksi.

Yhdessä rentoudutaan. Mies lepotuolissa ja puudeli pahvilaatikossa.

Tuleeko puhdasta kalaa?

Kiinalaiset ottivat kaupungin kujilla rennosti. Mammat kutoivat sukkia myyntiin, toiset ottivat nokoset välittämättä ympärillä käyskentelevästä ihmismäärästä, joku kokeili kalaonneaan likaisen kanavan äärellä sekä nuoret naiset kävelivät verkkaisesti käsi kädessä pitkin kujia. Toisinaan pysähdyttiin poseeraamaan valokuvaa varten tai ottamaan selfie yhdessä ystävän kanssa.

Melkoisen täyttä.

Akvaariot eteisessä.

Vielä on muutama jäljellä.

Elämme jännittäviä aikoja.

Kujat tyhjentyivät hetkessä kuin lounas-aika lähestyi. Kanavien ravintoloista kantautui melkoinen älämölö ja ruoan tuoksut leijuivat ilmassa. Ravintoloiden edustoilla ja eteisissä lilluivat akvaarioissa ja muovialtaissa merenelävät. Pataa tai wokkia ei päässyt pakoon. En ole ikinä pitänyt tästä aasialaisesta tavasta valita syötävä joka vielä elää. Ensimmäisellä Malesian matkallani minun piti syödä illalliseksi hummeri. Tarjoilija vei minut ravintolan akvaarion luo ja pyysi valitsemaan. Sanoin: " En voi syödä sitä, se on niin kaunis" ja lähdin tilamaan joitain muuta. Olin automatkalla kehuskellut vieraallemme, ettei vanhassa antiikkisessa vesikaupungissa ole länsimaisia kahviloita tai Mäccejä. Mäccejä ei näkynyt, mutta kansainvälisiä kahvilaketjuja kyllä, jotka pilasivat maiseman.  Sain aikamoiset pottuilut äijiltä. Erään kahvilan edustalla oli toisen suurvallan vaalipropagandaa.

Melkoinen jackfruit!

Sikaa!

Ankkaa!

Mitä lie? Suolaista vai makeaa?

Kujien pikku puodeissa oli myytävänä kaikenlaista herkkua ja huikopalaa maan ja taivaan väliltä. Ällöttävän näköiset possunsorkat tunnistimme, mutta suurin osa eineksistä jäi täydeksi mysteeriksi. Eräs hymyilevä nuori mies maistatti kuivatettuja inkiväärilastuja. Maistiainen tepsi ( vai oliko se nuoren miehen hymy?) ja niin lähti matkaan iso pussillinen inkiväärilastuja. Flunssalääkkeeksi, nesteenpoistajaksi tai karkinhimoon?

Iltapäivällä oli aika palata takaisin Shanghaihin. Hetken kuljettuamme juutuimme jälleen ruuhkaan, sillä kolmikaistaisesta moottoritiestä oli yksi kaista kokonaan suljettu. Aamun hernerokkasumu oli aiheuttanut useita ketjukolareita moottoritiellä Shanghain suuntaan. Pelti oli rymissyt runsaasti, sillä suljetulla kaistalla oli kilometritolkulla palaneita henkilöautoja sekä henkilöautojen ja kuorma-autojen raatoja. Täällä ei välitetä pätkääkään turvaväleistä tai huonoista ajokeleistä sekä moottoriteillä kuljetetaan rekkojen ja kuorma-autojen kyydeissä valtavia ja huonosti kiinnitettyjä lasteja. Ketjukolareissa menehtyi 9 ihmistä ja n. 42 loukkaantui.

Lounasaika ja autiot kujat.

Ykköset päällä.

Parempi parkissa kuin polkea eteenpäin ahtailla kujilla.

Jane etsii lemmikkiään.

Kun saavuimme kotiin, niin pation sohvalla veti viimeisiä henkosiaan eräs takapihan kissanpennuista. Olin ristinyt pienen, mutta pippurisen pennun Urhoksi. Se ilmestyi kolmen muun pennun kanssa talon alta muutama viikko sitten. Tuumasin silloin miehelle, että selviääkö pienin ollenkaan. Ei selvinnyt ja sinne se nukahti ikiuneen pation sohvalle. Emo tuli pesemään kuolleen poikasensa ja kantoi sen suussaan pois. Näky oli sydäntä särkevän surullinen ja illan pimetessä kuulin, miten emo itki takapihalla. Sellainen sunnuntai se.

"Jokainen hetki on arvokas."
-kiinalainen sananlasku-