Dress shop - leninkikauppa

Täällä kiertää kaikki huhut, juorut ja shoppailuvinkit länkkäreiden keskuudessa - niin hyvät kuin huonotkin. Tästä kaupasta kuulin vasta muutama viikko sitten ja tänään lähdimme noutamaan sieltä ystävän iltapukua. Metrolla köröteltiin ja päädyttiin jonnekin Pudongin takamaille. Kun astuimme metrotunnelista ulos päivänpaisteeseen, niin tunnistin alueen. Kävin sielläpäin muutama vuosi sitten "romuvarastossa", joka myi kaikkea vanhaa kiinalaista roinaa ming-dynastian ja Ikean väliltä. Romuvarasto on joutunut jo ajat sitten rakennustyömaan alle.

Matkasimme jonkin aikaa jalkapatikassa, väistellen kaikkea roskaa ja roinaa jota kadulle oli heitelty. Siellä täällä juoksenteli kulkukoiria ja liikenteen melu oli melkoinen.
Täällä ei näkynyt jälkeäkään siitä siististä Pudongista jossa päivittäin kuljemme. Leninkikauppa sijaitsi rähjäisellä sivukadulla, rähjäisen rakennuksen toisessa kerroksessa. Rakennuksen alakerrassa näkyi olevan muutamia ompelimoja.

Rappuset ylös kauppaan.

Keep calm...

  Kaupassa oli leninkejä ja iltapukuja monta pitkää rekillistä. Rekit olivat siististi rivissä ja sijoitettu koon mukaan. Koot olivat amerikkalaisten koot, eli 6:sta ylöspäin aina isompaan kokoon asti. Kerrankin jotain meille isommille länkkäreille! Toisella puolella käytävää olivat leningit ja toisella puolella pitkät iltapuvut. Seasta löytyi villakangastakkeja ja joitakin juhlapuseroita. Aikaisessa ajankohdassa oli se hyvä puoli, että olimme kaupan ainoat asiakkaat, joten koko kauppa oli meidän käytössä, ja niin aloimme penkomaan tarjontaa.

Kevyt villakangastakki lähti matkaani.

Pidin tästä dramaattisesta iltapuvusta, mutta jätin kauppaan.

Ystävän kaunis iltapuku.

Houkutus oli suuri ja päätin sovittaa erilaisia mekkoja ja iltapukuja. Kaupan takana oli kaikille asiakkaille yhteinen, suuri sovitushuone jonka kelmeät valot eivät tehneet oikeutta väreille. Saimme sovitella vaatteita kaikessa rauhassa ja ystävällinen myyjä toi meille vesipullot sovitushuoneeseen. Sovitin ainakin kymmentä eri mekkoa ja iltapukua. Olin jo monesti sujauttanut addut jalkaan ja sporttivaatteet takaisin päälle, kunnes taas löysin jotain sovitettavaa. Sovitin jopa sellaisia juhlapukuja, joita en ikinä päälleni laittaisi. Just for fun! Naurettiin sovitushuoneessa, että on meillä isoilla tytöillä hauskat leikit.

Tukka ei ole hyvin, mutta kello näkyy. DKNY:n mekko sovituksessa.

Kaikki vaatteet olivat kansainvälisiä merkkivaatteita joita valmistetaan Kiinassa. Ei siis mitään feikkikopioita. Kokojen perusteella ne olivat valmistettu Amerikan, Euroopan tai Australian muotitalojen valikoimiin ja jotenkin salakavalasti, jossain vaiheessa valmistusketjua, päätyneet Pudongin takamaille. Hinnat olivat 300 RMB:stä (42 e) ylöspäin. Olen kuullut huhuja (taas!), että tehtaissa, joissa valmistetaan kansainvälisiä merkkivaatteita ja laukkuja, lähtee jollain vippaskonstilla ylimääräinen erä myytäväksi muualle. Loppuvuodesta iltapuvuille on käyttöä, sillä me Shanghain suomalaiset juhlimme 99-vuotiasta Suomea lauantaina 3. joulukuuta.

"Syö Kantonissa, mutta osta vaatteesi Shanghaista."

-kiinalainen sananlasku-