Dongjiadun rippeillä

Järjestin eilen toisen kaupunkikävelyn Shanghain suomalaisille. Tällä kertaa vuorossa oli alkuperäinen ja autenttinen Dongjiadun alue, tai sen rippeet. Kiertelin alueella viimeksi viime syksynä ja silloin sitä oli hyvää vauhtia lähestymässä kaivinkoneet ja puskutraktorit. Alueen asukkaat asuivat vielä huterissa taloissaan ja tekivät arkisia askareitaan etupihoillaan ja elivät niin, kuin mitään ei olisi tapahtumassa. Nyt osa Dongjiadun alueesta on maan tasalla. Tilalle rakennetaan Dongjiadun liike-elämän keskusta, jonka pitäisi olla valmis vuonna 2020. Täällä kaikki tapahtuu niin nopeasti (toisin kuin Espoossa metron rakentaminen). Paikoilleen on jätetty vain St Francis Xaviersin kirkko, joka jää yksin ja vanhana korkeiden pilvenpiirtäjien kainaloon.

Kapeat kujat.

Vuokralle tarjotaan.

Paja kadulla.

Jäljellä olevat Dongjiadun kadut ja kapeat kujat olivat täynnä aitoa shanghailaista elämää. Eläväistä ja kovaäänistä. En ikinä kyllästy sen katselemiseen, kauhistelemiseen ja kuuntelemiseen. Alueen rakennukset olivat erittäin ränsistyneen näköisiä. Talven tullen niissä takuu varmasti palellaan ja kesäisin hikoillaan. Ei ihme, että kiinalaiset kulkevat pyjamissa näillä vanhoilla asuntoalueilla. Eilenkin tuli vastaan monta pyjamassa hiippailijaa, mutta pyjamat olivat vaihtuneet paksuiksi talvipyjamiksi. Näytti siltä, kuin he olisivat karanneet jostakin tai kävelivät unissaan. :)

Dumplingseja lounaaksi.

Siisti pino.

Aika karua.

Pata höyryää.

Päivän tärkein hetki oli lähestymässä ja saasteisen ilmaan sekoittuivat wokkien ja patojen höyryt ja tuoksut. Jostain kuppilasta levisi ilmoille haisevan tofun haju, joka vie minulta viimeisetkin ruokahalut. Ravintoloitsija oli sitonut elävän kanaraukan koivestaan kiinni niin tiukasti, ettei se päässyt pataa pakoon ja eräs mies kokkasi höyryävän padan äärellä ilman paitaa. Astiat ja ruokapuikot huuhdeltiin ravintolan edessä ja vihannekset ja salaatit pilkottiin kadun varrella. Jätteet jätettiin niille sijoilleen. Miksi nähdä vaivaa, kun kaupungin työntekijät siivoaa?!

Teemunia edullisesti.

Värikästä tarjontaa.

Vilkkaiden katujen ja ahtaiden kujien sisällä näki kaikenlaista. Oli korjaamoja, pajoja, partureita, ompelimoja ja monenlaista pikkukauppaa. Kujien ahtaisiin asuntoihin, joita oli jopa kolmessa kerroksessa johtivat kapeat ja jyrkät tikapuut. Niihin ei huonojalkainen, vanhus tai tukevassa takakenossa oleva kiipeäisi. Poikettiinpa kenkäkaupassakin katsomassa tarjontaa, mutta kiinalaisten kengät ovat meille liian pieniä sekä hurjan korkeita ja koristeellisia. Eräästä kaupasta löysin muutamalla remballa pyöräilyrukkaset talven viimoja vastaan. Ne näyttävät patakintailta, mutta pääasia, että tarkenee polkea eteenpäin.

Sähköä asuntoihin.

 Näitä vanhan Shanghain tiiviitä asuntoalueita kutsutaan Li longeiksi (lane house) Li tarkoittaa kiinaksi naapurustoa ja long kujaa. Nämä kaksi sanaa Li long kuvailee urbaania asumismuotoa, jotka perustettiin 1950 -luvulla. Kuin kotoinen naapurilähiö! Väestön lisääntyminen, kaupungistuminen ja huono infrastruktuuri on hävittänyt alueet lähes olemattomiin. Trendikkäällä French Consessionin alueella on nähtävillä siivompia lilongeja, joiden arkkitehtuuri on vanhaa shanghailaista shikumen arkkitehtuuria. Shikumen arkkitehtuurissa yhdistyvät länsimaiset ja kiinalaiset elementit.

Ompelimo mainostaa.

Pyörä-ja mopokorjaamo.

Pähkinöitä ja kaikenlaista kuivatettua myynnissä.

Ompelimo kadulla. Kiinassa suurin osa räätäleistä on miehiä.

Kuhina kävi jyrätyn alueen vieressä.

Rakennusmiehet ansaitulla tauolla.

Poikettiin paikallisessa kauppahallissa katsomassa värikästä ja erikoista tarjontaa ja sen jälkeen matka jatkui jyrätyn alueen vierelle, jota ympäröivät jo muurit. Muurien sisällä oli uuden liikekeskuksen pohjatyöt meneillään. Kadulla, varjossa muurin vieressä oli pitkä rivi väsyneitä rakennusmiehiä ansaitulla tauolla. Jyrätyllä alueella oli ennen silkki- ja kangaskauppoja sekä ompelimoja. LuJiaBangin räätälimarkkinat sijaitsevat kivenheiton päässä ja SilkkiLisa kertoi, että hänen ompelimonsa sijaitsi ennen täällä. Siellä täällä näkyi vielä muutamia kangaskauppoja ja kadunvarrella ommeltiin ahkerasti vanhanaikaisella poljettavalla ompelukoneella.

Söpöt mummelit.

Tänään meitä oli hikisellä kaupunkikierroksella viisi reipasta kävelijää. Sen jälkeen palkitsimme itsemme lasillisella kylmää juomaa. Ganbei!

"Kukaan ihminen maailmassa ei tunne tulevaisuutta."
-kiinalainen sananlasku-