Päiväni oppaana

Lupauduin Marjutin kanssa vetämään Shanghain suomalaisille kävelykierroksia kerran kuukaudessa. Tyylilleni uskollisena aloitin valmistelut liian myöhään, eli eilisiltana. Hoppuhan siinä meinas  tulla aamun valjetessa ja metromatkalla lueskelin kirjaa Shanghain arkkitehtuurista. Kohteesta kun pitäisi kertoa jotain asiaa? Shanghaissa on niin paljon nähtävää ja kaupunkikierroksia on mukava kävellä ryhmän kanssa; vaikkei kaikkea pikkutarkkaa detaljia kohteesta tietäisikään. Tänään aamupäivällä järjestimme ensimmäisen kierroksemme Shanghain kauneimpaan buddhalaistemppeliin, Jing'an temppeliin. Temppeli tunnetaan myös nimellä rauhan ja tyyneyden temppeli. Siellä se se kimaltelee Nanjing Roadilla,  kaiken sen kapitalistisen ja modernin nykyShanghain keskellä.

Olen vieraillut tässä temppelissä jo neljästi ja joka kerta se sykähdyttää. Temppelillä; Kiinassa kun ollaan; on takanaan värikäs menneisyys ja se on toiminut mm. muovitehtaana kulttuurivallankumouksen aikana. 30 -luvulla temppeliä johti vaikutusvaltainen apotti Khi Vehde, joka oli myös gangsteri. Tänään meillä oli hyvä tuuri. Ensinnäkin, sää oli sateeton ja melko saasteeton ja toiseksi, temppelissä oli valtavat buddhalaisseremoniat meneillään. En ole ikinä nähnyt niin paljon munkkeja ja nunnia temppelialueella kuin tänään! Yleensä temppelialueilla näkee muutaman munkin porhaltavan eteenpäin tai näpyttelevän älypuhelinta.

Näky oli ikimuistoinen, kun kulkue laskeutui portaita alas hopeisen Buddhan salista. Kulkuetta johtivat puna-keltakaapuiset munkit ja perässä tulivat mustiin pukeutuneet nunnat. Tämän jälkeen kulkue ylitti temppeli aukion, poistuen pienempiin saleihin, joissa alkoivat seremoniat. Suitsukkeet paloivat, tunnelma oli harras ja väittäisin, että tänään paikalla olleet turistit ja me Shanghain suomalaiset, saimme elämyksiä koko pääsymaksun (50 RMB) edestä.

Kierros jatkui ja menimme tien toisella puolella sijaitsevaan Jing'an -puistoon. Kaunis ja vehmas puisto on mielestäni Shanghain kauneimpia. Tänään puisto oli kuin puuhamaa! Siellä tanssittiin pitkin pääkäytävää, harrastettiin taijia suojissa katseilta, kirjoitettiin taitavasti kiinalaisia merkkejä kivetyksiin, laulettiin kuorossa, nautittiin rauhallisesta teehetkestä ja oltiin äärettömän ystävällisiä. Vanhemmat kiinalaisherrat halusivat tehdä tuttavuutta tämän naisjoukkion kanssa. Joku kehui Kiinaa ja toinen soitti meille viulua sekä taaempana kurkki vain ja ainoastaan ystävällisiä ja hymyileviä kasvoja.

Tämä kierros vedettiin rennolla otteella ja niin tehdään jatkossakin!

"Kello kumahtaa temppelissä, mutta sen ääni kantaa kauas."
-kiinalainen sananlasku-