Miten sä saat aikas kulumaan?

Saan Suomen suvessa ollessani paljon kyselyitä ja ihmettelyjä siitä, että mitä teen täällä, miten saan aikani kulumaan vai vietänkö kotirouvan elämää sohvalla kynsiä lakaten ja sillä aikaa palvelija hoitaa kodin. Voin kertoa, että olen sitä ihmistyyppiä joka ei pysy aloillaan koskaan ja jolla pitää olla jatkuvasti tekemistä tai muuten ei  hyvä heilu:)

 Meillä ei ole kodinhoitajaa. Täällä sitä ammattikuntaa kutsutaan nimellä: ayi (täti). Siivoan, pyykkään ja kokkaan itse, mutta miehen paitoja en silitä. Olen saanut siitäkin kritiikkejä Suomessa, että miksi en työllistä paikallisia? Ensinnäkin hyvän ja luotettavan ayin löytäminen on kiven takana ja toiseksi elän omaa elämääni. Minusta ayi on oiva apu lapsiperheissä, ei meidän kahden keski-ikäisen pienessä taloudessa.

Olen kolmatta vuotta mukana Shanghain suomalaiset ry:n  vapaaehtoistyössä. Ilmoitin mielenkiintoni yhdistystä kohtaan heti tänne muutettuani. Järjestämme täällä asuville suomalaisille erilaisia tapahtumia. Näin loppuvuodesta työn alla on itsenäisyysjuhlat, kauneimmat joululaulut ja pikkujoulut. Tänään meillä oli ensimmäinen kokous uuden ja yhteen hiilen puhaltavan ryhmän kanssa. Vapaaehtoistyön täkynä on myös se, että siinä tapaa uusia ihmisiä ja tekemästäsi työstä voit halutessasi pyytää työtodistuksen.

Vapaaehtoistöiden lisäksi yritän urheasti opiskella mandariinikiinaa. Pakko tunnustaa, mutta keksin aina jonkun syyn, että voin lintsata tunnilta. Kieli on kertakaikkisen kamala, mutta niin tärkeä täällä jokapäiväisessä asioinnissa.  Härmäläisen suuhun kieli ei taivu sitten tippaakaan. Olenkin todennut, että pullo viiniä kurkusta alas ja niin alkaa ässät suhisemaan:)

Täytän vapaata aikaani myös liikunnalla. Ostin tänne saavuttuani puoleksi vuodeksi kuntokeskuskortin. Liikuntatunneilla tapaat tuttavia ja naapureita, mutta harmikseni olen huomannut, että olen ainut suomalainen tunneilla. Liikunta täällä kuuluu jokapäiväiseen elämääni ja pyrin kaikki matkat kävelemään tai pyöräilemään, sillä siinä näkee kaupunkia ja kaupungin elämää parhaiten.

Tiedän, että mies on väsynyt viikonloppuisin, mutta käymme toisinaan katsomassa Shanghain nähtävyyksiä, istumassa kahviloissa, syömässä ravintoloissa, kiertelemässä autenttisia asuinalueita. Kolmantena pyöränä mukana kulkee Olympus, sillä valokuvaaminen on jo vuosia ollut rakas harrastukseni. Kun palaamme takaisin kotiin, niin avaan tietokoneen, siirrän sekä käsittelen valokuvat ja kirjoitan jutun blogiini.

Toisinaan talon 173 täyttävät vieraat Suomesta tai entisestä kotimaastamme Malesiasta. Vieraiden kanssa kierretään kaupungin nähtävyyksiä, viihdytään erilaisissa ravintoloissa tai istutaan kotisohvallamme parantaen maailmaa, kädessä tuoppi olutta tai lasi viiniä. Elämääni täällä kuuluvat myös ystävät, joiden kanssa käydään lounailla tai kaupungin tapahtumissa.

Tänään heräsin ennen kuutta ja ruokin takapihan nälkäisen kissalauman. Sen jälkeen oli meidän aamiaisen vuoro ja aamiaisen lomassa katsoimme uutiset YLE Areenasta. Kahdeksan jälkeen lähdin kävelemään lähimmälle metroasemalle ja matkasin Puxin puolelle. Täpötäydessä aamumetrossa huomasin, että olen taas vaunun ainut länkkäri. Kello 10:00 alkoi vapaaehtoisryhmän kuukausipalaveri, joka kesti puoleen päivään asti. Palaverin jälkeen lähdin Marjutin kanssa suunnittelemaan  Shanghain suomalaisille lokakuun lopussa toteuttavaa kaupunkikierrosta. Siinä vierähti muutama tunti kahvitteluineen ja myöhään iltapäivällä olin paluumatkalla kotiin Pudongin puolelle. Huomaten, että olin taas täpötäyden metrovaunun ainut länkkäri. Kotona odotti jälleen laiska ja nälkäinen kissalauma.

Hyvää viikonloppua täältä Idän Pariisista!

"Ihmiset ne koristeellistakin kantotuolia kantavat."
-kiinalainen sananlasku-