Tammikuun tarinoita

Pitkän tammikuun toinen viikko on kohta takana ja odotan kovasti viikonloppua. Olen luvannut, että nyt ollaan laiskoina sohvaperunoina, eikä kierretä ympäri kylää apinoita katselemassa. Miehen flunssa ei ole vieläkään hellittänyt ja itsellänikin on tukkoinen olo ja kurkku karhea. Odotan myös ensi viikkoa, jolloin saamme passit takaisin Kiinan viranomaisilta ja plakkarissa on taas vuoden viisumi. Passit lähtivät heti uudenvuoden jälkeen viranomaisille ja mies kävi tulkin kanssa viranomaisen "kuulustelussa." Malesiassa meille myönnettiin saman tien kolmen vuoden oleskelulupa ja sen jälkeen niitä ei kiinnostanut pätkääkään, että missä mennään ja mitä tehdään. Edes lentokentän passintarkastuksessa ei tarvinnut enää etusormea painaa sormenjälkitunnistimeen. Joskus virkailijat utelivat, että työskenteleekö mies täällä tai jakoivat kohteliaisuuksia. Only in Malaysia!
 

 

 Viisumista WeChattiin. Sain vihdoinkin ladattua WeChatin. WeChat on kiinalaisten WhatsApp ja sen käyttö helpottaa kiinalaisten kanssa kommunikointia. Löysin sieltä vanhan kiinanopettajani Maryn ja näin sovimme treffit kahvilaan. Bingo! Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun paikallisen kanssa lähden kahveille? By the way, latasinpa vielä Instagramin.

 

  

 Keskiviikkoiltana olin ystäväni kanssa konsertissa Shanghai Oriental Art Centerissä. Kävimme kuuntelemassa ranskalaista harpunsoittaja Xavier de Maistrea. Ennakkoluuloisen epäilijän on pakko myöntää, että konsertti oli hyvä. Kiinalainen yleisö suorastaan villiintyi harpunsoittajan taidoista ja aplodit eivät meinanneet loppua ollenkaan. Shanghai Oriental Art Center on moderni rakennus, jossa on hyvä akustiikka. Pidin näkemästäni. Ennen konserttia virkailijat kiertelivät konserttisalissa näyttäen valokylttiä jossa luki kiinaksi sekä englanniksi tyyliin: "Älä unta näe, että otat fotoja täällä".  Joten saatte tyytyä konserttisalin kuvaan komean harpunsoittajan sijasta. Katsokaa lavan takana olevaa seinää. Mitä tulee mieleen?

 

  

Loppuviikolla meillä oli taas vieras Malesian auringon alta ja taisi olla vieraalle kauhea kokemus, kun torstaiyönä lämpötila laski ensimmäisen kerran pakkasen puolelle. Täällä -1 astetta tuntuu kylmemmältä, sillä mereltä puhaltava tuuli lisään pakkasen purevuutta. Mii laik!

 

 

Tästä asiasta en pitänyt. Kun saavuin torstaina kotiin, niin etuoveemme oli teipattu lappu, joka lepatti tuulessa kaiken kansan nähtävillä. Ei se ollut kutsu naapuriin kahveille tai clubitalon uudenvuodenjuhliin, vaan maksumuistutus sähkölaskusta. Maksumuistutus oli kirjoitettu kiinaksi ja miehen kollega käänsi tekstin englanniksi meille. Olisimme toki maksaneet sähkölaskun, mutta emme olleet sitä ikinä edes saaneet postilaatikkoomme. Voi kiesus kiinalaisten hienotunteisuuden kanssa! Kuvan lappu ei liity tapaukseen, vaan on viittaa antava.

 

 

Ja sitten Eino aurinkoinen! Se otus ei lähde kulumallakaan pois meidän talosta tai keittiöstä. Jos pakkoulkoilutan sen, niin se joko livahtaa varastoon tai lymyilee talon nurkalla. Sain sille kodin Suomen Turuust, mutta aina ei mene kaikki kuten Strömsöössä. Tänä aamuna vein Eikan Shanghai Shenpu Animal Clinicille. Tarkoituksena oli laittaa Eikka matkustuskuntoon huhtikuista Suomen matkaa varten, mutta aika ei riitä! Jos aiot viedä lemmikin ulos Kiinasta, niin siitä otetaan näyte rabiesvasta-aine tutkimusta varten. Näyte lähetetään Eurooppaan ja tämä kaikki kestää neljä kuukautta. Otin kuitenkin rokotukset, mikrosirun ja matokuurin Eikalle, joka huusi kuin pistetty sika kuljetuskopassa ja eläinlääkärin pöydällä. Ei tullut Eikasta turkulaista ei.

Oikein hyvää viikonloppua !

 

 

 "Jos pelastat elämän, olet vastuussa tästä elämästä."

-kiinalainen sananlasku-