Joulunviettoa Hong Kongissa ja Hoi Anissa

Joululle oli suunnitelmia vaikka ja mitä, mutta loppupeleissä päätimme viettää joululoman Hong Kongissa ja Vietnamissa; Hoi Anissa. Lensimme jouluaattona Hong Kongin sykkeeseen pariksi päiväksi. Jouluaattonakaan Hong Kongissa ei hiljennytty, vaan siellä oli valoja ja karnevaalitunnelmaa. Tsim Sha Tsuin kaupunginosan suurimmat kadut olivat suljettu autoilta ja tuhannet ihmiset ihastelivat jouluvaloja, istuivat terasseilla ja nauttivat karnevaalitunnelmasta. Jouluillallisen nautimme ulkosalla tapasravintolan terassilla. Tunnelma oli ikimuistoinen.

Pidän ahtaasta Hong Kongista ja sen ystävällisistä asukkaista ja kansainvälisestä ilmapiiristä. Hong Kong ei ole Kiina, vaan Hong Kong! Joulupäivä meni joutuin ja tapaninpäivän aamulla matka jatkui Vietnamiin; Hoi Aniin. Kävimme Hoi Anin viehättävässä ja ajan patinoimassa vanhassa kaupungissa pikaisesti lokakuussa ja silloin päätimme, että tänne on tultava uudelleen. Hoi An on Unescon suojelukohde ja ikää tällä kauniilla kaupungilla on n. 2000 vuotta.

Meidän "mökki" sijaitsi Eteläkiinanmeren rannalla; pienen matkan päästä kaupungin keskustasta. Mökin ikkunasta näkyi upea maisema. Edessä, muutaman metrin päässä kuohui äkäisesti ja äänekkäästi Eteläkiinanmeri. Säät olivat todella sateiset ja tuuliset (kuten aina meidän joululomilla), mutta eipä tarvinnut hikoilla. Toisinaan meri kuohui niin, että pisarat lensivät mökin ikkunaan ja tuntui, että koko mökki tärisi meren voimasta. Vaatteet eivät kuivuneet ollenkaan ja mökki alkoi olla  melkoisen nihkeä, sillä runsaan sateen vuoksi osa seinistä oli kosteina. Mutta se maisema korvasi kaiken!

Hoi Anin hiekkarannasta meri on "syönyt" osan rantaviivasta n. 200 metrin matkalta. Paikalliset kertoivat, että tässä on ollut kaunis hiekkaranta aurinkotuoleineen. Ravintoloitsijat yrittivät epätoivoisesti pelastaa rantaviivaa tukemalla sitä hiekkasäkeillä ja bambuaidoilla. Niin monen ihmisen elanto on täällä rantaelosta kiinni. Syy miksi näin on päässyt tapahtumaan; on ihmisen tietämättömyys ja välinpitämättömyys. Joen rantaan; joka yhdistyy mereen; on rakennettu voimalaitos ja sen vuoksi luonnon ekosysteemi on mennyt sekaisin.

Eipä ollut montaa aurinkoista hetkeä rannalla loikoiluun. Joskus kävimme; sadekuuron välissä; kävelemässä hiekkasäkkiriutalla ja nauttimassa rantabaareissa kylmää kookosta tai paikallista olutta Laruea tai Saigonia. Kaupungin laitamilla oli valtavia riisipeltoja, joissa ankat kaakattivat ja mammat ja papat kykkivät riisihatut päässä. Laitakaupungin raitilla kulkivat sulassa sovussa pyöräilijät, autoilijat, lehmälaumat, kanat, kissat ja koirat. Kaikkialla oli kojuja, putiikkeja, hierontaa, baaria ja ravintolaa! Ja kaikilla oli aina happy hour:)

Vietimme tuntikausia Ho Anin antiikkikaupungissa. Kävelimme pitkin kaupungin katuja joiden yllä heiluivat värikkäät lyhdyt ja joiden varsilla oli toinen toistaan herkullisia ravintoloita ja katukuppiloita, sekä kauniisti sisustettuja kahviloita ja viinibaareja. Suurin osa kaupungin rakennuksista oli väriltään keltaisia, kuin auringon paahteessa haalistuneita. Rakennuksissa oli kauniita yksityiskohtia, kaiverruksia, ikkunasäleikköjä, parvekkeita...Tuli mieleen eteläisen euroopan vanhat talot. Aina löytyi jotain uutta ja kaunista jossa silmä lepäsi.

 Oli miellyttävää nähdä miten vietnamilainen käsityöperinne on arvossaan. Kaikkialla oli lyhtypajoja, hopeapajoja, räätäliliikkeitä, silkkikauppoja, nahkaliikkeitä, taidegallerioita... Ei mitään "madeinchina" -krääsää, vaan aitoa käsityötä ja taidetta made in Hoi An.Vietnamin dongin kurssi oli vaan niin kammottava, että kaikki tuntui kalliilta ja tinkiminen kuului täälläkin kaupankäyntiin.

Kaupungin läpi virtaavan joen rannalla oli elämää, veneitä ja riisihattuja. Illan tullen sinne viriteltiin lukuisat katukeittiöt ja mammat riisihatuissaan tarjosivat jokiajeluita kiikkerissä puuveneissään. Riksakuskit puskivat eteenpäin kadun vilinässä ja kyydissä istui useimmiten aasialainen turisti selfietikkunsa kanssa. Ei se ole niin vakavaa, vaan huvittavaa!

 

Muutenkin oli rennon letkeä tunnelma. Ihmiset olivat ihanan ystävällisiä ja hymyileviä. Heidän englanninkielentaitonsa teki myös suuren vaikutuksen. Uudenvuodenaattona matka jatkui takaisin Hong Kongiin, jossa vietimme yhden yön ja vaihdoimme matkasta väsyneinä uuteen vuoteen. Ihastelin Hong Kongin upeaa ilotulitusta hotellihuoneen ikkunasta ja sen jälkeen otin närälääkkeen, laitoin korvatulpat korviin ja menin unten maille. Uudenvuodenpäivän aamuna katsoin ilotulituksen vielä YLE:n uutisista. Oli se vaan niin komiaa!

Vuoden eka juttu on puristettu kasaan. Lisää juttua ja valokuvia Vietnamista tulossa lähipäivinä ja tällä kertaa pääosassa on vietnamilainen ruoka ja juoma. Hyvää Uutta Vuotta 2016!