Vielä viisi viikkoa

Sateen jälkeen aurinko paistoi ja lähdin pitkästä aikaa kävelemään läheiseen Century Parkiin. Kävin siellä viimeksi vuosi sitten Suomesta tulleiden ystävien kanssa. Kun kävelin puistossa, niin muistelin, että puisto oli ensimmäinen kohde, johon kävin tutustumassa kun keväällä 2014 muutimme Shanghaihin. Kävelin silloinkin puistossa yksin. Yksinäisyyteen on pitänyt Kiinassa elettyjen vuosien saatossa tottua. Sitä tunnetta en taatusti tule ikävöimään!

Olen aina suunnittelemassa ja murehtimassa asioita ennakkoon. Luonteelleni ei sovi viime hetken hermostunut sählääminen. Aina on "to do" -listat valmiina ja miestä ärsyttää:) Kun tieto paluumuutosta Suomeen oli vahvistettu, niin sanoin itseni irti vapaaehtoistyöstä, jota olen tehnyt  täällä viimeisen kolmen vuoden aikana. Seuraavaksi alkoi kaikesta turhasta roinasta ja vaatteista luopuminen. Olen vähitellen, päivä kerrallaan, tavara ja riepu kerrallaan käynyt läpi keittiön kaappeja, vaatekaappeja ja ulkovarastoa. Lääkkeet, kuivamuonat, astiat, vaatteet, kengät, liinavaatteet, kempparit... Miksi ihmeessä ihminen säästää kaiken vanhan, tarpeettoman ja sellaisen, jonka parasta ennen -päiväys on mennyt jo vuosi sitten? 

Taloyhtiössämme on peltinen vaatelaatikko, jonka kyljessä olevassa mainoksessa luvataan, että vaatteet ja kengät menevät vähävaraisille. Keräyslaatikon aukosta olen tiputtanut vanhoja vaatteitani ja kenkiäni, luottaen, että ne menevät luvattuun kohteeseen. Turhista tavaroista ja astioista täällä pääsee eroon niin, että viet tavaralaatikon tai -muovipussin läheisen roskalaatikon viereen houkuttelevasti näytille. Ei mene kun hetki, niin ne ovat hävinneet! Luultavammin joku satunnainen ohikulkija tai taloyhtiön puistotyöntekijä nappaa tavarat mukaansa? Vanhan Longchampin olkalaukun kierrätin kukkatorin mukavalle myyjälle torilaukuksi.

Vielä viisi viikkoa, ennen kuin pakkaan matkalaukkuni ja kierrätän itseni Suomeen. Ennen sitä, tarkoitus on saada tönö sellaiseen kuosiin, että paluumuutto Suomeen olisi sujuvaa ja kaikki turha roina olisi pois nurkista pyörimästä. Mutta minne kierrätän Malesian kontissa rikkoutuneet huonekalut ja kukat?

Kierrätys ja muutto "dilemman" vastapainoksi Century Parkissa oli rauhallista kävellä. Vastaani tuli ryhmä koululaistyttöjä, jotka kohteliaasti pyysivät valokuvata. Otin itsellekin kuvan muistoksi. Muistoksi, joka ei vie tilaa kaapissa ja jota voit joskus katsella ja muistella aikaa Shanghaissa. Aurinko paistoi, taivas oli sininen ja kirsikka- ja magnoliapuut olivat kauneimmassa kukassaan. Leutoja, eteläeurooppalaistyylisiä talvia ja ihania kukkivia keväitä tulen taatusti ikävöimään Shanghaista.

"Korkeinkaan vuori ei voi estää auringonvaloa virtaamasta."

-kiinalainen sananlasku-