Kohti lentävien lohikäärmeiden maata

Haikeus. Taas ollaan lähtökuopissa kohti lentävien lohikäärmeiden maata. Kun saavuin Suomeen huhtikuun 18. päivä, niin silloin tuntui, että aikaa on rajattomasti ja syksy on jossain todella kaukana tulevaisuudessa. Kuten aina, aika Suomessa vierähti kuin siivillä. Keväällä en halunnut lähteä Kiinasta Suomeen ja syksyllä en halua lähteä Suomesta Kiinaan. Tämä on tätä ulkosuomalaisen kaksoiselämää. Missään ei ole hyvä olla. Juuri tällä hetkellä minun on kovasti tsempattava itseäni.

 Kesänvietto Suomessa oli aikamoista haipakkaa. Hektisin kesä ikinä! Syyskuun viimeiset viikot olen järjestellyt kotia, hoitanut asioita ja tavannut melkoisen joukon ystäviä, uusia tuttavuuksia ja työkavereita. Hyvä ystäväni Eija, tuli Pohjanmaalta viikonlopuksi tänne pääkaupunkiseudulle. Käveltiin pitkiä kävelylenkkejä syyskuisessa luonnossa, juotiin viiniä, juteltiin, muisteltiin menneitäkin ja istuttiin naama ruudussa kiinni kun Vain elämää -ohjelman uusin tuotantokausi alkoi. Ikävä kirjoittaa tämä, mutta oli myös niitä "ystäviä", joilla ei ollut koko kesän aikana muka aikaa tavata.

Shanghaissa odottaa tämä rääpäle tai häjyrääppöö (kiitos nimestä Eija) , joka oli ilmestynyt kuujuhlan aikaan meidän talon nurkalle. Muutaman viikon ikäinen kissanpentu oli peloissaan ja nälkäinen. Liian pieni olemaan yksin ja äitiä ei näkynyt mailla halmeilla. Mies otti sen kiinni ja ruokki Whiskasin penturuoalla ja maidolla (ohjeet annettiin Suomen komentokeskuksesta). Rääpäleen äiti ei ikinä tullut takaisin, mutta sinnikäs rääpäle adoptoi takapihallamme asustelevan hyväntahtoisen Maon uudeksi äidikseen ja pääsi Maon lämpöiseen kainaloon nukkumaan ja tissimaidolle. Rääpäle nimettiin Petteriksi -  orpo kun on. Takapihan kissat ovat nimetty suomalaisten viihdeartistien, kansainvälisten juoksijoiden ja suomalaisten poliitikkojen mukaan. Siellä ei elvistellä, että kuka kukin on, vaan kaikki aterioivat asemaan ja titteliin katsomatta samalla ruokakupilla.

Odotan Shanghaissa uuden vapaaehtoisryhmämme tapaamista, kissojen ruokintaa, mandariinikiinan opiskeluja (kirjaa en ole avannut koko kesänä) sekä pitkiä sunnuntaikävelyjä Century Parkin ympäri. Ensi töikseni haen kuntosalikortin, sillä kuntoilu jäi loppukesän muuttohässäkässä (seli seli)  ja vaatteet ovat kutistuneet pesussa. Sitten voisi olla vuorossa tunnin rentouttava jalkahieronta ja kadunvarren kukka-autosta tuoreet kukat kotiin. Pienillä asioilla on tehtävä olonsa kotoisaksi, aktivoiduttava ja torjuttava alun kalvavaa koti-ikävää. "To do ensi talvena" -listan jätän laatimatta, sillä se on jo useasti jäänyt toteuttamatta.

Vanha Jaska -kissamme lähtee huomenna ystävän luo talveksi (ikävöin sitä jo nyt), puutarha on osittain talviteloilla, orkideat meni naapuriin talvihoitoon, sohvat on huputettu, Hesari ja mokkula irtisanottu ja ystäville sekä uusille naapureille on toivotettu hyvät syksyn jatkot. Matkalaukun täytteenä on ulkosuomalaisen normisetti mm. ruisleivät, karkit, lääkkeet, shampoot, kalenteri ensi vuodelle sekä Kroatian helteestä ostettu toppis. Sää Shanghaissa on kuulemma kesäisen lämmin, suorastaan kuuma, joten Kroatian tuliainen saa vielä odottaa kylmempiä kelejä. Huomenna Finnairin siivin kohti Shanghaita. Lisää tarinoita ja marinoita sieltä sitten myöhemmin, sillä aikaa kirjoittamiselle ja valokuvaamiselle on.

"Älä pidä kotiseutuasi aina parhaana, vaan kotiudu sinne missä olet saanut ihmisen kohtelua."

-kiinalainen sananlasku-