Kaksi vuotta Kiinassa

Huh miten aika rientää! Tänään tulee kaksi vuotta siitä, kun muutimme Malesiasta Kiinan Kansantasavaltaan. En unohda sitä hetkeä, kun harmaana sunnuntaiaamuna odottelimme kuljettajaa Pudongin lentokentän tuloaulassa. Kärryissä oli monta matkalaukullista tavaraa joilla piti pärjätä kontin rantautumiseen saakka. Olimme pukeutuneet toppatakkeihin, sukkiin, umpikenkiin. Oli vilu, väsytti ja olimme huolissamme edellisyönä kadonneesta malesialaiskoneesta. Vastassa oli todellinen kulttuurishokki! Ensimmäisen koin heti Pudongin lentokentällä, kun meitä vastassa ollut yrmeä kuljettaja ei vastannut tervehdykseeni jonka sanoin kiinaksi: "Ni hao!" Autossa päivittelin miehelle: "Se ei tervehtinyt! Malesiassa ei ikinä käyttäydytä noin!" Hän oli vain yksi, niistä muutamasta huonosti käyttäytyvistä urpoista, joita täällä on tullut vastaan.

 

Totuin Shanghain hektiseen eloon yllättävän nopeasti. Kaikkeen tottuu ja turtuu. Kaikki mikä oli aluksi erikoista on tänä päivänä "normimeininkiä" kuten: kiinalaisten huutaminen, metron tungos, kadulla tanssiminen, erikoiset ruoat, takaperinkävely, nukkuminen julkisilla paikoilla...Jäljellä on muutamia asioita jotka saavat pohjalaisen vereni kiehumaan: liikenne, hitaat nettiyhteydet, tämä jatkuvasti vuotava tönö missä pidämme majaa ja selän takana puhuminen.

 

  Koti-ikävä; josta kirjoitin monesti postauksissani; on voitettu. Vaikka viime syksy oli raskas, niin koti-ikävä ei saanut minusta yliotetta. Ei edes jouluna alahuuli väpättänyt. Tämä on ensimmäinen vuosi maailmalla asuessani, etten ole laskenut viikkoja jolloin lähden Suomeen kesää viettämään! Jos asiat olisivat toisin Suomessa, niin lähtisin täältä myöhemmin...

Alun ankeina ja yksinäisinä päivinä ikävöin suunnattomasti ystäviäni jotka jäivät Malesiaan. Ympärilläni oli miljoonia ihmisiä ja olin yksin. Mielessä kävi, että: "mihin helvettiin olen taas itseni laittanut". Malesiaan verrattuna Shanghain elo on tylympää ja kuppikuntaisempaa. Täällä katsotaan kuka kukin on tai mikä kukin on. Olemme kuitenkin saaneet muutamia aitoja ystäviä, jopa shanghailaisista.

Eilen illalla sängyllä loikoillessani aloin kuuntelemaan ympärilläni olevaa hiljaisuutta. Uskomatonta! Ympärillä asuu n.24 miljoonaa ihmistä ja miten hiljaista voi olla. Täällä yöunet eivät keskeydy kadulta kuuluvaan meteliin.

 

Minulta on monesti kysytty, että: "Miten viihdyt Kiinassa?" Näkisittepä kysyjän ilmeen, kun vastaan: "Hyvin, koska Shanghaissa on haastetta eikä siellä ole niin helvetin kuuma." Kun kävelin eilen kotiin rankkasateessa, niin olin iloinen ystävistä, joiden kanssa vietin kivan naistenpäivän. Olin iloinen siitä ikkunalla istuvasta kiinalaisesta papasta, joka aina vilkuttaa minulle. Olin iloinen kevään keikkuvasta tulosta. Alkavan kolmannen vuoden voisi aloittaa Dalai Laman sanoin: "Onni ei tule valmiina. Se on seurausta omasta toiminnastasi."