Näkemiin lentävien lohikäärmeiden maa!

Huomenna kutsuu Suomen kevät. Reilut puoli vuotta täällä Kiinassa meni loppujen lopuksi nopeasti, vaikka ikuinen murehtija ennakkoon mietti, että miten kestän täällä koko pitkän talven.

 

Alku on aina hankalaa ja koti-ikävä pahimmillaan. Kun elo lähtee rullaamaan ja asiat selkenee, niin siitä se lähtee. Vanha koirakin tottuu muutoksiin. Suunnitelmia Kiinan talvelle oli paljon ja ruoka

kurssi on vieläkin käymättä, Hainanin saari, keltaiset vuoret sekä Kiinan sisämaa saa odottaa. Täällä Shanghaissa on riittänyt viikonloppuisin paljon nähtävää ja koettavaa. Kevättä kohden ja vieraiden käytyä kolusimme nähtävyyksiä uudelleen ja lisää. Aina löytyy jotain uutta. Jo pelkkä arkipäivän elo kaduilla ja kujilla on nähtävyys.

 

Takapihan kattilauma on vaihdellut ja vieraillut tiheään tahtiin kissanmurojen toivossa. Ainut, joka todella otti meidät omakseen on Lily, lempein villikissa ikinä, joka uskaltaa mietiskellä olohuoneessa ja hiipiä keittiöön muropussin perässä. Facebook julkkiskin siitä talven aikana tehtiin; tahtoi tai ei:) 

Uusiin kuviohin tottuminen vie oman aikansa sekä uusiin kuvoihin pääseminen on hankalaa, sillä kupit ja kunnat on jo luotu. Onneksi on muutama hyvä ystävä joiden kanssa talven aikana kiersimme markkinoita, käveltiin, kahviteltiin... Harmi, että niistä kaksi lähtee kesän aikana pysyvästi Suomeen. Tällaistä tämä on; mennään ja tullaan.

 

Kevättä kohden aloin viihtymään paremmin ja tottumaan kiinalaisiin. Kiinalaiset ovat hymyileviä, juroja, epäkohteliaita, ystävällisiä, ujoja, rentoja, huumorintajuisia, uteliaita, äänekkäitä...Ihan kaikkea; kuten me suomalaisetkin.

Pidemmittä puheitta; matkalaukut on pakattu, kukat, katit, kaverit ja kotikatu hyvästelty. Huomenna lähtee Finnairin kone kohti Suomen kevättä. Let's go!

"Puhe on kuin lääke, puhumattomuus kuin sairaus."
-kiinalainen sananlasku-