Vietin pari päivää syntymäkaupungissani Kurikassa. Kurikka on pieni eteläpohojalaanen kaupunki läntisessä Suomessa, 80 kilometrin päästä Vaasasta. Asukkaita tässä uinuvassa ja hiljaisessa kaupungissa on vain 15.000. Väestö, varsinkin nuoret ovat lähteneet koulutuksen ja työn perässä muualle, niinkuin minäkin aikoinaan. Pienessä kaupungissa kaikki tuntevat toisensa ja tietävät toistensa asiat, MUTTA auttavat toisiaan. Jopa minulle, vuosia sitten pois muuttaneelle tarjottiin apua Malesiaan asti..."Ilmoita jos tarvit jeesiä." "Voin tulla hakemaan sinut Seinäjoen asemalta."
Nyt muutaman vuoden maailmalla asuneena Suomi ja pohjalaisuus ei ole päässyt unohtumaan. Päinvastoin! Meihin pohojalaasiin törmää maailman joka kolkassa. Ensimmäinen ystäväni 24 miljoonaan asukkaan Shanghaissa oli tietenkin krannista, Lappajärveltä kotoisin.
"Ei me pohojalaasetkaan oo täyrellisiä meiltä puuttuu heikkouret"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteistasi! Xiè xie!