Joulu Balilla

Joulu vierähti Balin saarella, meidän "Kanarialla", lyhyen (3 h) lentomatkan päässä. Me keski-ikäiset ja rauhaa rakastavat ihmiset varasimme hotellin rauhalliselta Sanur Beachiltä.  Kun laskeuduimme Denpasarin uudelle lentokentälle meidät toivotti tervetulleeksi sade. Sadetta kestikin sitten seuraavat neljä päivää. Oli joku etiäinen, sillä pakkasin matkalaukkuun harvinaisen paljon pitkähihaisia paitoja (auringon suojaksi), mutta ne lämmittikin sadesäällä. Alla melko niukkasanainen, mutta kuvaisa  reportaasi matkasta. Selamat datang ke Bali!

Matkalla hotellille mopoili tiellä tämä kalakaveri Liimatainen. Aika vonkaleen oli herra napannut. Tosta fisusta saa ruokaa koko suku joulunpyhiksi.

 

Balilaiset ovat pääosin (90%) hinduja ja he eivät joulua vietä. Hotellit ja ravintolat olivat koristelleet jouluisasti. Tässä Bobby's ravintolan taidonnäyte, meloniin kaiverrettu Santan naama.

 

 

Nämä ankat saivat monta vapaapäivää. Sade alkoi lauantaina ja kesti tiistaihin, jouluaattoon asti.Tosin samanlainen sää oli eteläisessä Suomessakin kun tv-kaistalta katsoin Turun joulurauhan julistusta. Sateenvarjojen alla sielläkin kyyhötettiin. Ja taas tuli koti-ikävä....

 

 

 

 Alkoi jo olla vitsit vähissä ja niinpä lueskelimme ja joimme viiniä hotellin rantabaarissa, turvassa tuulelta ja sateelta. Tarjoilijat kantoivat juomia varjojen alla ja saivat jalkansa märiksi lätäköissä. Hymy oli kuitenkin herkässä :)

 

 

 Aattoaamu pitkä on, taival valoton...Kuva jouluaaton aamuna klo 9 am. Lähdimme paikallisen Atun kyydissä kiertelemään ja ihastelemaan saarta. Paikalliseen tapaan meidät vietiin batiikkipajaan ja hopeakauppaan ja sen jälkeen lähdimme Pura Tirta Empul temppelille. Balilaiset tulevat pitkänkin matkan päästä temppelille kylpemään pyhässä vedessä. Tosin sade oli niin rankka, että siellä kylpi kaikki.Hindut, kristityt, muslimit ..

 

 

 

 

 

 Kävimme myös Dewi Agrowisata kahviplantaasilla maistelemassa erilaisia kahveja, joista erikoisin oli Lawak kahvi. Lämmin kahvi lämmitti ja maisemat olivat upeat!

 

  

Köröttelimme vielä Kintamanin ylängölle, josta piti olla saaren parhaimmat näköalat alas laaksoon ja kraaterijärvelle. Huonon sään takia ei näkynyt mitään. Kintamanilla puhalsi kova ja raikas tuuli, joten paikallisetkin olivat pukeutuneet lämpimästi toppatakkeihin. Harmaassa kuvassa värjöttelevät kuljettajamme Atu vaimoineen ja Pate.

 

 

 

Matkalla näki paljon paikallista elämää, eläimiä, koristeellisia taloja, vihreää ja vehmasta maalaismaisemaa. Teiden varsilla kulki paljon koiria ja niitä sai Atu useaan otteeseen väistellä. Koko porukka huusi aina yhdestä suusta varoituksen "Doggy, doggy!"  Ja näin koirat jatkoivat matkaansa vapaina ja elossa. Pikainen pyrähdys matkalla Ubudin taiteilijakaupungissa ja aattoillaksi rantaravintolaan syömään grillattua kalaa ja rapuja.

 

 

Kyllä se valo, aurinko ja lämpö sieltä sitten ilmestyi ja otimme siitä kaiken irti. Kävelimme rantateillä, uimme, istuimme rantaravintoloissa ja teimme vielä yhden reissun Ubudin kaupunkiin. Kävimme paikallisilla markkinoilla ja kiertelimme kaupunkia. Paljon käsityökauppoja, kahviloita, ravintoloita, temppeleitä, pieniä hotelleja ja turisteja. Meinasi ihan "mopo karata käsistä" Ubudin hopeakaupoissa. Ja voi sitä tinkaamisen iloa!! :)

 

  

  

  

 

 

Kyllä oli taas paljon nähtävää ja täytyy sanoa, että balilaiset ovat Aasian kauneinta ja komeinta kansaa. Paikalliseloa on mielenkiintoista seurata vierestä ja balilaiset pitävät kiinni perinteistään kaiken sen turismin keskellä. Jumpa lagi Bali!

 

Paratiisissa tapahtuu ikäviäkin asioita. 

Sanur Beachin Bali Hyatt hotellissa on laaja ja todella kaunis puutarha. Ohikulkiessani kurkin aina aidan yli ja ihastelin kasveja ja patsaita.Hotellin puutarhassa oli luikerrellut 4,5 metriä pitkä pythonkäärme joka kuristi paikallisen vartijan kuoliaaksi.