Myanmar (Burma)

Uusi maa valloitettu! Teimme lyhyen matkan kiehtovaan ja aitoon Myanmariin, joka tunnetaan myös nimeltä Burma. Tätä Aasian köyhintä maata hallitsee sotilasjuntta ja sen väestöstä on 89 % buddhalaisia, loput ovat muslimeja, kristittyjä ,hinduja.
Myanmarissa on osavaltioita joihin on pääsy turisteilta osittain tai kokonaan kielletty. Me olimme Yangonissa, joka on sallittu alue turisteille. Yangon (ent. Rangoon) on kuuluisa pagodistaan ja siirtomaavallan aikaisista rakennuksista. Kaupungissa asuu n. 6 miljoonaa ihmistä, enemmän kuin koko Suomessa.

Matkaa varjosti lokakuun puolessa välissä tehdyt pommi-iskut Yangonissa ja sen lähistöllä. Yksi iskuista oli tehty Traders hotelliin, jonne mekin olimme varanneet huoneen. Iskussa sai pintanaarmuja amerikkalainen nainen. Ensimmäistä kertaa elämässäni tein matkustusilmoituksen Ulkoasianministeriöön. Helppoa, nopeaa ja just in case! Hotellia vartioi järeästi aseistetut poliisit ja aulaan pääsi vain turvatarkastuksen kautta.

Kaupungin liikenne oli melkoinen. Torvet soivat ja ikivanhat linja-autot olivat ääriään myöten täynnä ja osa matkustajista roikkui avoimissa oviaukoissa. Mopoja ei näkynyt, koska ne ovat kokonaan kielletty Yangonissa liikenneonnettomuuksien takia. Kävelytiet olivat yllättävän leveitä, mutta se kadunylitys olikin sitten varomista ja juoksemista. Iltasin kadut ja koko kaupunki oli melkoisen pimeänä, koska sähköä säännösteltiin.

Palkkasimme paikallisen oppaan Shwe Minin päiväksi. Lähdimme tutustumaan  kaupungin laidalla  olevaan Thiri Mingalar Market markkina-alueeseen, jossa paikalliset myivät hedelmiä, kukkia, kasviksia, kuivatettua kalaa, tupakanlehtiä. Haju oli melkoinen ja kärpäset surisivat! Lapsilaumat juoksivat perässä ja nauroivat. Herätimme huomiota?

Kauppa kävi myös kaupungin kujilla ja kaduilla. Pikkulintuja häkeissä, paistettuja heinäsirkkoja,  tupakanlehtiä pureskeltavaksi, mustan pörssin jalokiviä, ennustajia ym. Paikalliset eivät ole vielä kännykkäkansaa ja kaduilla oli ns. "puhelinkoppeja" eli pöydällä oli lankapuhelin, josta sai maksua vastaan  kilauttaa kaverille. Jokaisen on ansaittava elantonsa. USD kävi maksuksi monessa putiikissa.

 

 

 

Täällä ei ollut hienoja kampaamoita, geelikynsiä, ripsien pidennyksiä, kansainvälistä kosmetiikkaa ja muotia, vaan paikallisten naisten "meikki" oli vaalea jauhe jota he levittivät  kasvoihinsa. Sekä naiset että miehet pitivät yllään "pitkää hametta" longyita.

 

 

 

 

Katuravintoloita oli paljon ja aikani ihmettelin, että miksi tuolit ja pöydät ovat niin pieniä. Kysyin sitä oppaaltamme ja sain vastaukseksi : " Ei ne ole pieniä, sinä olet iso."  Heh heh! Totuus kirpaisee!

Ruoka oli edullista, mausteista  (muistutti thairuokaa) ja se tarjoiltiin riisin ja nuudelien kera. Eipä täällä ylipainoisia paljon näkynyt, niin paljon syövät kasviksia ja terveellistä ruokaa. Kansainväliset pikaruokaketjut eivät olleet tänne vielä rantautuneet. Hyvä niin!

 

  

 

Suurin osa taloista oli vanhoja, ränsistyneitä, siirtomaavallan aikaisia.  Niistä saisi todella kauniita, jos ne kunnostettaisiin...Värikkäitä, ikkunaluukkuja, kaaria, yksityiskohtia....

 

 

 Alkuperäinen ja turvallinen kaupunki, ihmiset olivat ystävällisiä ja paljon nähtävää! Suosittelen, ennenkuin suuri massaturismi ja länsimaiset "hapatukset" pilaavat tämänkin maan. Välillä on hyvä matkustaa tällaisiin maihin ja huomata, miten hyvin meillä onkaan asiat.

 Olisin niin halunnut nähdä talon missä tunnettu poliittinen vanki, Nobelin rauhanpalkinnon saaja, urhea ja viisas nainen Aung Saa Sui Kyi vietti 16 vuotta kotiarestissa. Jostain syystä oppaamme ei vienyt meitä sinne.Vielä tiedoksi ja Riitalle terveiset, että Myanmarin onnenlintu on pöllö.