Tästä elosta puhuminen on suorastaan punainen vaate suomalaisessa yhteiskunnassa. Miksi? Onko se keneltäkään pois? Täällä asuvat suomalaiset naiset ovat joutuneet kuitenkin uhraamaan mm..työpaikkansa, kotinsa, maansa, ystävänsä muuttaessaan miehen työn perässä tähän kaukaiseen maailmankolkkaan. Juttelin viikonloppuna Singaporessa asuvan norjalaisnaisen kanssa ja hän kertoi, että heillä on aivan samanlaista Norjassa. Jotenkin helpotti.
Hyvin harva tätä ymmärtää ja on kiinnostunut kuulemaan miten asumme, mitä teemme, millaista täällä Malesiassa on. Puhun näistä uima-altaista, kuumuudesta, isosta asunnosta, matkoista vain täällä asuvien suomalaisten kanssa. Tuumasin ystävälleni Päiville, että jos ostaisin täältä esim. Louis Vuittonin aidon käsilaukun, niin minun pitäisi Suomessa valehdella, että se on feikki. Tässä elossa tulee kylkiäisenä oman työn menetys, yksinäisyys, toimettomuus, mätänemisvaiheessa olevat tylsät päivät, krooninen hikoilu, ajottain pahasti iskevä koti-ikävä sekä huoli oman äidin terveydestä.... Kaikella on puolensa!
Tähän ei voi muuta todeta kuin: "Älä kadehdi toisen onnea, kun et tiedä hänen surujaan."
No huips, toivottavasti tää juttu ei poikinut vain mun aiemmasta kommentista, johon jo vastailinkin vastaukseesi. Tai oikeastaan toivon että olisi poikinut VAIN siitä, mutta pahoin pelkään ettei... Oon kanssa viime päivinä ihmetellyt tätä pirullista luonnettamme, miten jengi voi olla niin kylmää kylmässä maassa. Ihan kuin oltais pottuja jos maaperä asian aikaansaa, argh!
VastaaPoistaEI todellakaan! Törmäsin näihin asioihin jo ENNEn kuin lähdin tänne. Olen saanut aikamoisia kommentteja ja me keskutellaan näistä usein ja ollaan Suomessa hiljaa. En edes ajatellut sitä sinun kommenttia, kun tiedän , että olet mukava ihminen:)
VastaaPoistaMä luulen, että tällainen kumpuaa siitä meidän sisällä asuvasta kateellisuudesta. Emme koskaan ole tyytyväisiä siihen mitä meillä on vaan kadehdimme muita. Vasta kun menetämme mitä meillä on ollut ymmärrämme onnemme :) Pää pystyy siellä kuumuudessa ja hikoile rauhassa....
VastaaPoistaTodella hyvä, aito ja rohkea kirjoitus! Ja loppukaneetti erinomainen. Onneksi olen saanut kuulla kokemuksianne ja janoan niitä lisää. Halaus dear, thinking of You! <3
VastaaPoista-misus-
kiitos Misuni! tiedän, että sohaisin ampiaspesää kun tämän kirjoitin. onhan ihmiset matkustaneet jo vuosikymmeniä, mutta aina se kaverin tai naapurin etelänmatkin aiheuttaa närästystä:)
VastaaPoistaPitääkin sohaista, positiivisesti! Luulenpa, että kaikki blogin lukijasi ovat aivan ihastuttavia ihmisiä. Voisitkin kutsua kaikki lukijat yhteiselle tapaamiselle ensi kesänä, tulee kuka tulee, ja jokainen tuo juotavat ja syötävät mukanansa yhteiseen pyötään nyyttärimeininkiin :) Haa, hyvä idea - eiköhän baby toteutata! :)
VastaaPoista-misusi vaan-
PÄivitys blogin tekijä kutsui lukijat saunailtaaan ja olin hetken mukana ( tosin tunnen hänet ennestään)...
VastaaPoistaTäytyy miettiä....:)