Kaikki se historia, levottomuudet, malariariski...Kunnes lennot ja hotelli oli varattu ja iso
pullo hyttysmyrkkyä ja peittäviä vaatteita pakattu laukkuun ja menoksi. Lento KL:stä Siem Reapiin kesti vaivaiset kaksi tuntia.
Perillä odotti samanlainen kuumuus kuin täällä KL:ssä, mutta ilma oli kuivempaa ja se näkyi myös luonnossa. Maa oli tasaista ja paljon oli suistoalueita riisinviljelyyn. Maanviljely on Kambodzan pääelinkeino, sen jälkeen tulee turismi. Siem Reapin iltaelo olikin vauhdikasta; baaria, ravintolaa, kauppaa (myös huumeita kaupattiin) ja paljon turisteja. Kambodzan ihmiset ovat todella ystävällisiä, hymyileviä ja auttavaisia. Kaiken sen kauheuden jälkeen maa elää ja ihmiset hymyilevät. Köyhyyttä, roskaa, kerjäläisiä, sodan runtelemia miehiä, likaisia katulapsia, rähiseviä koiralaumoja - et voinut välttyä näkemästä.
Meidän matkan kohokohta olivat temppelialueet. Paikallinen, ystävällinen taksikuski Mr Tana kuljetti meitä päivän aikana viidessä eri temppelissä. Kyllä siinä hiki tuli, kun ne kiersi (tosin osa oli melkoisia kivikasoja). Angkor Wat on rakennettu 1100 -luvun alussa ja oli suurin temppeleistä ja mielenkiintoisin. Tosin aika ja ilmasto tekee näillekin tehtävänsä. Angkor Wat on Unescon maailmanperintökohde. Temppelialueet ovat saaneet kunnossapitorahoituista muilta mailta ja Kambodzan valtiota on rohkaistu suojelemaan näitä alueita. Temppelialueilla käveli ja rukoili buddhalaismunkkeja, sillä theravada-buddhalaisuus on maan pääuskonto.
Siem Reapin kaupunki oli hälinää, pölyä, mopoja, polkupyöriä, ravintoloita, baareja, kauppoja - autoja oli todella vähän. Paikallinen ruoka oli erittäin hyvää, ei ollenkaan niin voimakkaasti maustettua kuin thaimaalainen ruoka. Kokeilimme maan erikoisuutta; pataa jossa itse grillasimme ja keitimme kanat, nuudelit ja kasvikset. Hyvää oli! Krokotiiliburgerit jäivät syömättä. Kaupungissa oli kovin myynnissä krokotiilista tehtyä ruokaa ja nahkatuotteita. Paikallinen kauppahallikin tuli sitten osittain vilkaistua. Huh mikä haju! Vanhemmat myivät tuotteitaan ja lapset pyörivät jaloissa tai nukkuivat riippumatossa.
Yksi jännä juttu oli, että hinnat olivat dollareissa ja dollareilla maksettiin kaikki. Hinnat olivat edulliset, tosin katukaupassa sait tingata. Oli kyllä kamalaa katseltavaa ja kuunneltavaa, kun lapset kaupustelivat kortteja ja matkamuistoja temppelialueiden ulkopuolella. Koulunkäynti ei ole pakollista, joten osa joutuu jo pienenä kadulle kaupustelemaan. Kouluissa on ranska yleisin vieras kieli, mutta nykyään halutaan opiskella englantia. Paikalliset olivat englanninkielen taitoisia.Tässä maassa riittää paljon tehtävää ja paranneltavaa vuosiksi eteenpäin.
Menneitä ei muisteltu ja väestö oli kovin nuorta; vanhoja ihmisiä näkyi todella vähän.
Arviot Pol Potin ajan uhriluvuista vaihtelevat 1,2 - 3 milj. välillä.
Eteenpäin mennään kovalla vauhdilla ja hymyillään.
Hurrrjan paljon hyvää infoa, jota en tiennyt. Kiitos siitä! On hyvä käydä välillä muuallakin kuin perinteisissä hyvinvointivaltioissa. Mahtavia kokemuksia olet saanut tämän vuoden retkistä :) upea juttu! Tuosta Angkor Wat:sta näin joskus jonkin ohjelman. Mielenkiintoinen kohde. CKone
VastaaPoistaoli hyvä ja pysäyttävä kokemus. kun ajattelee hyvinvointivaltioiden pullamössölapsia, jotka rääkyy joka asiasta. jokainen Kamputseaan niin loppuu turha itku....seuraava Plan kummilapseni tulee olemaan tästä maasta. olen miettinyt paljon tätä maata ja ostin kentältä kirjan joka kertoo, mitä Pol Pot teki eräälle perheelle siellä...ja se oli vasta 1975!!!!!
VastaaPoista