Malesialaiset ja yleensäkin Aasian maiden ihmiset ovat erittäin perhekeskeisiä. Asutaan yhdessä tai naapureina; mies, vaimo, lapset, isovanhemmat, sisarukset. Vanhemmista ihmisistä pidetään huolta.
Törmäsin taas jälleen kerran intialaiseen taksikuskiin. Hän puhuu paljon, mutta asiaa. Ihmetteli kovasti, miten me suomalaiset ja skandinavian ihmiset emme pidä huolta, asu yhdessä koko perhe.
Hän pitää meitä todella kovana ja kylmänä kansana. Lisäksi hän kertoi, että hänen siskonsa asuu Ruotsissa, Solnassa ja sisko pitää seuraa naapurin mummolle, kun omat lapset eivät ehdi. Ihmetteli myös meidän vanhustentaloja/palvelutaloja.
Lisäksi toinen kummastuksen aihe on täällä lapsettomat pariskunnat. Aina saa sääliviä katseita tai aletaan puhumaan rahasta, "olet varmaan rikas" on kommentti. Olenkin alkanut sujuvasti valehtelemaan, että lapsi asuu Suomessa. Mitä sillä on väliä? Eipä tarvi selitellä ja enkä minä niihin ihmisiin enää toistamiseen täällä törmää.
Olisi minullakin kommentoitavaa heille; eläimet ja niistä huolehtiminen. Onko aina asiallista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteistasi! Xiè xie!