Ni hao!

Hartaasti odotettu keskikesän juhla on vietetty. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, niin juhannusaatto meni hytisten ja etsin paikkaa (terassia) auringosta Tallinnan vanhan kaupungin muurien suojissa. Todellakin suojissa, sillä ikivanhat kivimuurit antoivat suojan hyistä tuulta vastaan. Juhannuksen säätä oli jännitetty koko viikon ja niinhän siinä taas kävi, ettei meitä helle hellinyt.

Näkymät Toompean mäeltä.

Torin tarjontaa.

Kotitekoiset maustekurkut.

Saavuimme aamupäivästä Tallinnan satamaan ja lähdimme riksan kyydissä kohti retroa ja rentoa Telliskiven aluetta. Telliskiven kaupat, kahvilat ja ravintolat olivat laittaneet juhannusaattona ovensa kiinni ja lähteneet ansaitulle vapaapäiville. Jopa vanhaan junavaunuun rakennettu mainio Peatus -ravintola ja sen terassi olivat kiinni. Ainoastaan paikallinen tuoretori oli avoinna. Kävimme myös kolkuttelemassa Home Inn -sisustusliikkeen ovea, mutta kiinni oli. Pienen ruutuikkunan läpi katsoin haikeana liikkeen mielenkiintoista tarjontaa. Kuvasimme tovin alueen tehdasmaisten rakennusten seiniä, joissa oli monenkirjavaa maalausta, graffitia ja töhryä. Sen jälkeen lähdimme tallailemaan kohti vanhaa kaupunkia. Vanha kaupunki oli jälleen kerran täynnä turreja Suomesta ja muualta.  Toiset kulkivat kesäisen kevyissä shortseissa ja pienissä topeissa, kun taas toiset käyttivät vielä hanskoja ja kevyitä toppatakkeja. Kukin tyylillään tai kylmänsiedon mukaan. Täälläkin näkyi paljon lappuja ovissa; suletud, suljettu. Juhannuksen viettoon oli lähdetty...

Meksikolaisen taitelijan seinämaalaus.

Ravintola F-Hoone. Kiinni oli sekin!

Karun kaunista.

Kissan naama ikuistettu vanhoihin tiiliseiniin.

Minä ja Freddie:)

Tallinnan vanha kaupunki on vuosi vuodelta enemmän aasialaisten turistien suosiossa. Muurien suojissa ja näköalapaikalla liikkui suuria turistiryhmiä Aasiasta. Ryhmien etunenässä meni joko paikallinen tai aasialainen opas, heiluttaen lippua ja kertoen jotain kaupungista. Turistien suosimalla Toompean -mäellä tapasin joukon kiinalaisia, jotka olivat tulleet kaukaa Harbinista asti. Eräs seurueen naisista puhui hieman englantia ja englantia sekä mandariinikiinaa puhuen sain sanottua, että olen asunut Shanghaissa. Jääkaupunki Harbin sijaitsee Kiinan pohjoisimmassa kolkassa ja se on Kiinan venäläisin kaupunki. Sitä on myös kutsuttu pikku-Moskovaksi. Harbin on tunnettu joka talvisista jää- ja lumiveistofestivaaleista. Harmittaa, kun en Kiinassa asuessani käynyt siellä palelemassa. Pakollisten ryhmäkuvien jälkeen harbinilaiset jatkoivat eteenpäin ja me jatkoimme herkullisen lounaan sulattelua kävelyn merkeissä. Rataskaevu 16 -ravintola oli jälleen kerran makuhermoja hellivä elämys kera ystävällisen henkilökunnan. Lisäksi tulee iso plussa Eckerö Linelle sen ystävällisestä ilmapiiristä. Vaikka sää oli mitä oli, niin Tallinnassa on aina kiva käydä. Pääasia, ettei satanut vettä taivaan täydeltä. Sen vuoro oli myöhemmin - juhannuspäivänä. Suomen kesä!

Erään terassin maalaus ja töhryt päälle.

Raekoja aukio.

Näitäkin ihastelin ikkunan läpi. Kauppa oli suletud.

Kauniita yksityiskohtia.

Ni hao!  Turret Harbinistä.

Ryhmäkuva kiinalaiseen tyyliin.