Nanxiang - dumplingsparatiisi

Sunnuntaiaamuna luin Shanghai Expat -sivustoa ja siellä ehdotettiin loma-ajan päiväkohteeksi Nanxiangia. Kiinnostus heräsi heti. Kun mies viimein kömpi alakertaan, niin ilmoitin, että tänään lähdemme Nanxiangiin. Lähdettiin matkaan aamupäivästä ja matka metrolla (2 vaihtoa) kesti n. 1,5 tuntia ja loppumatka metroasemalta kävellen vei n. 15 minuuttia. Nanxianjin metroasemalta oli helppo suunnistaa vanhoille kujille, koska tiellä tuli vastaan kiinalaisia, jotka kantoivat dumplingspaketteja. Se oli selvä merkki siitä, että oltiin ihan lähellä Shanghain dumplingsien synnyinsijoja ja höyryäviä dumplingskoreja - dumplingsparatiisia.

Ovi puutarhaan.

Kiviä ja kaakeleita polun materiaalina.

Ennen kujille menoa käytiin katsomassa Guyi Garden. Kiinalaiset puutarhat ovat tähän aikaan vuodesta kauneimmillaan, kun kaikki kasvit alkavat leudon talven jälkeen viheriöimään ja puut kukkimaan. Alkavasta keväästä ei voi kuin nauttia, vaikka puutarhan kapeilla ja kivisillä poluilla oli melkoisesti muitakin kevätfiilistelijöitä. Puutarhan kivisillä ja puisilla penkeillä katseltiin ohikulkijoita, syötiin eväitä ja hörpittiin teetä. Jotkut olivat pystyttäneet teltan nurmikolle ja nauttivat kevään lämpöisestä, mutta jälleen kerran saasteisesta sunnuntaipäivästä.

Bambumetsikön suojissa.

Guyi Garden on klassinen kiinalainen puutarha ja Shanghain vanhempia puutarhoja. Se on rakennettu Ming dynastian aikaan. Kauniin ja vehmaan puutarhan elementteinä ovat vesi, kivet, sillat, paviljongit, kiemurtelevat polut, pyöreät oviaukot ja patsaat. Puutarhassa oli myös muutama teehuone. Kukkivat puut olivat kaikkien kuvauskohteena ja ne näyttivät lammen vettä vasten kuin valtavilta hattaroilta. Puutarha oli ympäröity valkoisella kiviaidalla ja ulkopuolelta kantautui liikenteen meteli sekä aitojen yli näkyi korkeat kerrostalot ja rakennustyömaiden nostokurjet. Oltiin keskellä vehreyttä, kuin piilossa betoniselta suurkaupungilta. Ja kaikki tämä vain 21 kilometrin päässä Shanghain ydinkeskustasta, Jiandingin alueella.

Paviljongit, kiemurtelevat polut ja kukkivat puut.

Mies ei ole niin kiinnostunut puutarhoista, pääasia, että on patio ja grilli. Olisin voinut fiilistellä siellä vaikka kuinka kauan. Taas alkoi viherpeukaloa syyhyttämään ja mietin, että mitä kasveja laitan Suomen kodin patiolle ja parvekkeelle kesäksi. Suomen puutarhassa suosin heiniä, puksipuita, oliiviipuita, laventeleita, muratteja ja valkoisia hortensioita. Kivet kuuluvat myös tulevaan puutarharemonttiin, joka alkaa heti kun pääsen kotia. Shanghain talon kuistilla odottaa kivinen kiinalaislyhty matkaa Suomeen loppukesästä.

Aika pino!

Matka jatkui asian ytimeen, eli Nanxiangin kujille. Vastaan tuli ensimmäinen kadunpätkä, joka oli molemmin puolin täynnä dumplingsravintoloita, korkeita kasoja bambuisia dumplingskoreja ja höyryäviä dumplingspatoja. Oli mielenkiintoista seurata ikkunan läpi miten kokki rypytti valkoiset, pienet taikinanyytit. Kuin äitini aikoinaan karjalanpiirakat - nopeasti ja huolella. Dumplingsien, xiaolongbao, sisälle laitettiin possu- ja raputäytteitä. Valmiina ne näyttivät bambukoreissa pieniltä ja sieviltä.

Koska oli sunnuntai ja Qingming -vapaa, niin ravintolat olivat täynnä herkuttelijoita. Nanxiangin kaduilla ja kujilla oli mukava kierrellä ja katsella mitä tarjottavaa kauppiailla oli. Ostin katukaupasta vanhalta mieheltä lohikäärmepatsaan ja mies vinoili, että: " Ensin kierrätät ja sitten ostat lisää." En vaan voinut vastustaa sitä pientä patsasta ja oli niin kiva kiinaksi neuvotella hinnasta myyjän kanssa. Tiedän, että maksoin siitä liikaa, mutta nyt se patsas patsastelee meidän olohuoneen pöydällä, odottaen Suomen matkaa sekin.

Aikamoinen lasti myytävänä.

Keskusaukio.

Ongintapeli menossa.

Myöhään iltapäivällä ravintolat ja dumplingskorit olivat jo tyhjinä ja kiinalaiset kulkivat kujilla kylläisinä. Kujilla pelattiin, osteltiin lisää eväitä ja ilmapalloja sekä herkuteltiin hattaroilla, sokerisilla hedelmävartailla ja tuoreilla hedelmillä. Etsimme ravintolaa jossa voisimme nauttia kylmät Tsingtaot, sillä kurkkua kuivasi. Oli kesäisen lämmin päivä. Takki roikkui käsivarressa, huivi oli sullottu laukkuun ja sukat jäivät kotiin, kauas Pudongin puolelle. Baaria ei löytynyt, mutta eräällä kujalla oli hieno viinibaari, jonka kiersimme kaukaa. Ei ollut viininjano.

Temppelivahti.

Temppelissä ei ollut tungosta.

Ennen metroasemalle lähtöä käytiin vielä kauniissa Yunxiang -temppelissä, joka on yksi Shanghain suurimmista buddhalaistemppeleistä. Maksoimme 8 RMB:n sisäänpääsyn ja kävelimme suitsukkeiden ja poltetun paperin savun sekaan. Koska oli tulossa Qingming eli hautojenlakaisu -pyhä, niin kaupunkilaiset polttivat kassikaupalla paperista leikkirahaa temppelin aukiolla. Temppelissä olivat seremoniat meneillään ja buddhalaismunkkien hyminä ja laulu kuulosti rauhoittavalta kaiken sen älämölön jälkeen.

Kapeat kujat.

Uutta ja vanhaa.

Kaunis, ajanpatinoima ovi.

Lopuksi oli ihan pakko vielä kierrellä kapeilla kujilla ja kuvata kauniita, ajanpatinoimia ovia, jotka ovat lempikuvauskohteeni täällä Kiinassa. Nanxiang on siisti, kuin piilossa oleva helmi, kaiken sen suurkaupungin humun keskellä. Tuli tunne, etten ole Shanghaissa, vaan jossain ihan muualla.

"Yksi ruokalaji ei voi tyydyttää kaikkien makua."
-kiinalainen sananlasku-