Kotiinpaluukuulumisia

Miten aika rientää! Suomeen paluusta on jo kaksi viikkoa. Kun saavuin kotipihaamme, niin täällä odotti melkoinen kaaos. Pihassa oli kaivinkone ja pieni puutarhamme oli läpikotaisin kaivettu ja myllerretty. Tätä osasin odottaakin, sillä olimme sopineet urakoitsijan kanssa piharemontin alkamisajaksi juuri paluupäiväni Suomeen.

 Kaivinkone toivotti tervetulleeksi. 

Toin jälleen kaksi matkalaukullista vaatteita ja kenkiä mukanani. Laukussa painoivat myös tuliaiset ja Qibaon vesikaupungista ostettu kaunis kiinalainen teeastiasto. Ihme ja kumma, koko astiasto kuppeineen ja kannuineen tuli ehjänä perille! Illan tulleen Katri ja Kirsi toivat Jaska -kissamme kotiin. Jaska on viettänyt viimeiset kuusi (!!!) talvea muiden nurkissa ja hyvin on mennyt. Viikko sitten käytiin eläinlääkärillä senioritarkistuksessa ja tulokset olivat ikävät. Hampaat ovat huonot ja Jaskalla todettiin sydänlihassairaus. Sydänsairauden vuoksi hampaita ei enää huolleta eikä uusia rokotuksia anneta. Vanha kissaherra saa nyt viettää eläkepäiviä kotosalla. Välillä käydään köpöttelemässä ulkona ja haistelemassa kevään tuoksuja.

Qibaon tuliainen.

Seniori ulkoilee.

Viimeiset kaksi viikkoa ovat menneet juoksennellessa ympäri kaupunkia erilaisten asioiden hoitamisessa. Siinä sivussa olen tehnyt puutarha- ja kotitöitä, käynyt urheilemassa ja tavannut ystäviä. Tänään kävin allekirjoittamassa työsopimuksen tulevalle kesälle.  Kun saavuin työpaikalle, niin eräs kollegani tuumasi, että: "Varma kevään merkki. Sinä olet palannut." Hymyilytti.

Lily ja pallerot; Tiger ja Tyson; keittiön ovella.

Tarjoilu pelaa.

Suomalaisten suuri kevään juhla, Vappu, meni kotosalla ja ulkoillessa. Mies lensi Suomeen Saksasta ja vietti kotona pitkän viikonlopun. Vappuaattona satoi lunta ja oli helvetin kylmä, mutta Vappupäivänä aurinko paistoi täydeltä terältä. Nyt on pakko tunnustaa, että Shanghain jälkeen täällä on hiljaista, tylsää ja koleaa. Kadulla ei tule kuin muutama ihminen vastaan ja Helsingin keskusta tuntuu hiljaiselta ja uinuvalta pikku kylältä, jopa pienemmältä kuin Pudongin Huamu Lun alue missä pidimme ja pidämme vielä majaa. Olen kotimaahan palaavan, kohta entisen ulkosuomalaisen  ankeassa mielialassa, sillä missään ei ole hyvä olla. Kiinassa ikävöin Suomeen ja Suomessa ikävöin Kiinaan. Ajatus siitä, että ensi talvi vietetään pimeässä Suomessa tuntuu suorastaan masentavalta. Kuulin, että takaisin kotimaahan sopeutumiseen menee helposti vuosi tai kaksi. Lohduttavaa! Elokuun puolessa välissä lähden vielä kerran käymään Kiinassa ja katsomaan mitä Lilylle ja sen maaliskuussa syntyneille kevätpennuille kuuluu. Yksi pennuista on hävinnyt, ilmeisemmin jäänyt auton alle, mutta kaksi palleroa ovat oppineet emon lailla kerjäämään keittiömme ovella. Lilyäkin on ikävä.

"Oopperassa oikean äänen löytäminen helppoa, oikean sävyn löytäminen vaikeaa."
-kiinalainen sananlasku-