Riemuloma Thaimaassa

Uudenvuodenloma Thaimaassa, Hua Hinissä on vietetty. Palasimme reilun viikon mittaiselta lomalta kotiin tiistai-iltana. Lähtöpäivänä Pudongin kansainvälinen lentokenttä oli kaaoksen vallassa, sillä niin moni muukin oli "pakenemassa" Shanghaista. Kävelimme turvatarkastuksen jälkeen suoraan lähtöportille, joten joutilasta aikaa kentällä notkumiseen ei jäänyt. Istuimme jo koneessa, kunnes Thai Airwaysin kapteeni ilmoitti, että Shanghain ilmatila on niin täynnä, että odotamme lähtölupaa kokonaiset kaksi tuntia. Ihme ja kumma, kukaan, ei edes kiinalaiset hermostuneet! Olin herännyt niin aikaisin, joten otin pienet nokoset, jonka jälkeen kaivoin repusta banaanin ja mandariinit ja nautin ne myöhäiseksi aamupalaksi. Aamupalan jälkeen, otin jälleen pienet nokoset ja kohta tulikin ystävällinen lentoemäntä herättelemään, että nyt penkki ylös, me lähdetään!

Bangkokin kentän tuloaulassa odotti samanlainen kaaos. Olen ollut siellä ja lentänyt sen kautta monesti, mutta ikinä ennen en ole moista ihmismäärää nähnyt. Jonot passintarkastukseen olivat helvetinmoiset. Matka Hua Hiniin kesti reilut kaksi tuntia ja vaarallisen vauhdikas sekä huoleton thaimaalainen liikennekulttuuri oli taas ihan omaa luokkaansa. Tiellä kulkivat autot, kuorma-autot sekä mopot, joiden lasteina oli ihmisiä, sikoja, lehmiä, heinäpaaleja, riisisäkkejä, puutavaraa....Vain yksi "läheltä piti" -tilanne sattui matkan aikana. Saavuimme valkoiseen villaan auringonlaskun aikaan ja loppuviikosta saapui ystävämme Malesiasta.

Hua Hin; aito, rähjäinen, meluisa, ystävällinen, suosittu ja kansainvälinen kalastajakaupunki ja turistirysä, ei ollut muuttunut yhtään. Ainoastaan suru näkyi kaikkialla. Matkalla Hua Hiniin teiden varsilla oli suuri määrä mustavalkoisia surunauhoja ja valokuvia edesmenneestä kuningas Bhumibol Adulyadejista. Ennen Hua Hinin keskustaa sijaitsee Thaimaan kuninkaallisten kesäpalatsi ja kuljettaja teki palatsin kohdalla pikaisen wai tervehdyksen. Thaimaalaisten käsivarsiin oli kiinnitetty surunauha, kaupoissa myytiin mustia t-paitoja sekä Hua Hinin uudenvuodenkoristelut ja -kulkue oli vuoden suruajan vuoksi peruttu. Kulkueen peruminen oli hienoinen pettymys, sillä se on ollut aina iloista katseltavaa, mutta maassa maan tavalla.

Elämä jatkuu. Rantapoukamassa sijaitseva kiinalainen temppeli ja kylän ainut ostoskeskus Village Market koristeltiin pikaisesti ja niukasti juuri ennen uudenvuodenaattoa. Ostarilla oli luvassa lohikäärmetansseja ja rumpujen kuminaa, mutta thaimaalaiseen tyyliin myöhässä. Kun esityksen piti alkaa, niin esiintymislavaa vielä pystytettiin ja lohikäärmettä ommeltiin kasaan. Ihmiset odottivat kärsivällisesti ja kun esitys vihdoinkin alkoi, niin rumpujen kumina tuntui koko kehossa. Sieltä täältä kaupungilta kuului papattien pauketta, kun pahat henget häädettiin tiehensä ja jossain kadunkulmassa poltettiin feikkirahaa tuonpuoleiseen siirtyneille omaisille. Kiinalaisen uudenvuoden aikaan myös suuri määrä kiinalaisia oli vallannut kaupungin. Kielimuuri näytti olevan melkoinen sekä käytöstavat kateissa, ainakin joiltakin. Kuka helvetti sylkee uima-altaaseen? Suomesta saapuneet turistit olivat suorastaan kauhuissaan kiinalaisten tavoista. Totesin, että joukkoon mahtuu monenlaista kulkijaa ja eihän me suomalaisetkaan olla täydellisiä. Kyllä ne rantabaareissa örveltävät kaljamahaiset Erkit ja Jormat olivat puistattavaa katseltavaa ja kuunneltavaa.

Ystävämme ei pidä pitkistä kävelylenkeistä, joten ennen hänen tuloaan otettiin jalat alle ja käytiin aamuisin kylällä kiertelemässä sekä katsomassa paikallisen kauppahallin värikästä tarjontaa. Mikä määrä tuoreita hedelmiä, vihanneksia, mausteita ja kukkia! Kauppahallissa myytiin myös eläviä kilpikonnia, leikattiin lihaa pölkyllä, wokattiin, hymyiltiin ja kukaan ei suu vaahdossa huutanut kun valokuvasin. Se kuuluisa ja kaunis thaimaalainen hymy! Loppuviikosta käytiin koko kööri Hua Hin Hills -viinitilalla, joka oli hienoinen pettymys. Toki pitkät ja suorat rivit viiniköynnöksiä oli kaunista katseltavaa, mutta tilan Sala Thai -ravintola-myymälässä oli meno kuin hulluilla päivillä sekä työntekijät näyttivät stressaantuneilta.

Hua Hinin yömarkkina-alue on herkuttelijan taivas, onnela, paratiisi. What ever! Illan tullen muovituoliravintolat ja krääsäpuodit valtasivat pienen kadunpätkän ja ilmoille levisi herkullinen tuoksu. Oli grillattua rapua, hummeria, kalaa, kanaa, kasviksia! Shanghaihin verrattuna ruoka on suorastaan ilmaista ja vie kielen mennessään. Tätä olin niin odottanut! Riemuloman herkutteluille tuli uudenvuodenaattona loppu, sillä sain mojovan vatsataudin. Luulen, että sain taudin jääpaloista (niistähän varoitellaan aina). San Paulon sairaalassa käynti ja antibiootit  helpottivat oloa, mutta sen jälkeen ruoka ei juurikaan maistunut. Lääkäri tarjosi tippaa ja yösijaa sairaalasta, mutta lähdin valkoiseen villaan potemaan. Äijät pottuilivat, että: "Olisit juonut Singhaa, kuten me, niin ei olisi vatsatautia." Otanko opikseni?

Loppuloma meni hieman heikommassa hapessa, mutta yritin olla jalkeilla mahdollisuuksien mukaan, mutta thaiherkut jäivät syömättä. Tällaista tämä matkailu välillä on. Sain sen mitä olin tullut hakemaan; lämpöä ja puhdasta ilmaa keuhkot täyteen. Ystävä lensi Malesian lämpöön maanantaina. Tämä oli viimeinen loma tämän porukan kesken, sillä ystävä palaa kesällä takaisin Suomeen. Meidän lento takaisin Shanghaihin oli varhain tiistaiaamuna ja Thai Airwaysin lentohenkilökunta näytti todella kypsältä. Ainoastaan meille irtosi pieni hymy. Kone oli ääriään myöten täynnä ja matkustajista suurin osa oli tietenkin kiinalaisia. Shanghain päässä kiinalaiset eivät malttaneet odottaa, että kone on putkessa kiinni, vaan kaikki nousivat saman tien ylös repimään matkatavaroita hyllystä. Henkilökunta istui paikoillaan vöissä tekemättä mitään ja ilme kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Shanghain päässä odotti aurinkoinen sää sekä autiot kadut. Uudenvuodenlomailu jatkuu ja ruoka maistuu jälleen. :)

"Paljon matkustanut on myötätuntoisempi toisia matkustavaisia kohtaan."

-kiinalainen sananlasku-